Kun merkkejä ei haluta nähdä

Eräs sosiaalisen todellisuuden suurista teemoista näyttää aina olleen kaikissa ihmisyhteisöissä erilaisuuden ja samanlaisuuden, sekä muuttumattomuuden ja muutoshalukkuuden välinen taistelu. Evoluutiomme näkökulmasta sekä konservatiivisia että radikaaleja pyrintöjä on tarvittu uudistamaan ihmisen toimintaa, sekä toisaalta suojaamaan sitä liian nopeiden muutosten synnyttämiltä riskeiltä. Tämän ansiosta kaikkina aikoina kaikissa yhteisöissä on ollut sekä yksilöitä että ryhmiä, jotka haluavat säilyttää kaiken ennallaan tai toisaalta muuttaa kaiken joksikin muuksi.

Tämä toisiaan tasapainottavien voimien välinen taistelu luo yhteisölliseen arkeemme varsin tarpeellisen kultaisen keskitien ilman suuria kollektiivisia menetyksiä, joskin yksilötasolla draama ja tuho saattaa olla suurtakin. Toisaalta järjestelmä takaa, että aika ajoin esiin nousevat suuretkin haasteet ihmisyhteisöjen elämässä on aina voitu kohdata kahdella eri tavalla; pitäytymällä vanhassa tai ryntäämällä kohti muutosten pakottamaa uutta. Tämä menestyksellinen malli ei olisi ollut mahdollinen ilman niin konservatiivisten kuin radikaalienkin voimien olemassa oloa ja sitä kipeää hintaa, jonka tästä ikuisesta jännitteestä maksamme silloin kun kaikki on melko hyvin tai toinen puoli haraa väärin perustein ´totuutta´ vastaan.

Tavallaan kaikkia inhimillisen toiminnan alueita voidaan tarkastella tällä konservatiivisuus-muutosvalmius -vektorilla. Suhtautuminen erilaisuuteen on ihmisyhteisöissä useimpien tutkimusten mukaan pääosin aina konservatiivista luonteeltaan, mutta tilanteen niin pakottaessa olemme kykeneviä muuttamaan kollektiivista käytöstämme radikaalistikin. Nykymaailmassa muutokset ovat kuitenkin ennen näkemättömän suuria ja nopeita, emmekä ole maailmanlaajuisesti sopeutuneet niihin vielä millään tavoin. Ainoastaan henkisesti ja älyllisesti kaikkein avoimimmat ja radikaaleimmat yksilöt ja ryhmät – sekä paradoksaalisesti ehkä kaikkein sulkeutuneimmat ja konservatiivisimmat voimat – voivat selviytyä tulevista haasteista. Mielenkiintoista asetelmassa on, että oman käsitykseni mukaan molemmat tahot päätyvät lopulta samankaltaisiin ratkaisumalleihin, mutta tyystin eri suunnista ja motiiveista käsin. Kun seuraava pudotuspelikierros on ohi, alkaa leikki taas uudelleen.

Ihmislajin edustajana katson, että globaalia selviytymistämme tukee parhaiten mahdollisimman laaja-alainen erilaisuus ja kirjo. Yksittäisinä yhteisöinä joudumme kuitenkin kamppailemaan toimintakykyä halvauttavan liiallisen konservatiivisuuden sekä toimintakykyä halvauttavan liiallisen radikalismin ristiaallokossa. Oleellista on se, että kumpikaan linja ei saa saada liian suurta valtaa, samalla kun meidän tulee säilyttää notkea valmius kumpaan hyvänsä suuntaan. Kyse ei ole moraalista tai etiikasta vaan etologisten vaihtoehtojen kylmästä logiikasta muutosalttiissa ympäristössä tähtäimenä lajin säilyminen mahdollisimman monen yhteisön ja siten yksilön selviytymisen myötä.

Yksilötasolla olisi hyvä jos jokainen meistä oivaltaa sekä muuttumattomuuden että muutoksen hyvät puolet, sekä käyttää niitä itsensä ja yhteisönsä eduksi kun tilanne niin edellyttää. Tämä ei kuitenkaan keskimääräisestä ihmisluonteesta johtuen ole mahdollista kuin pienelle osalla ihmisistä, minkä vuoksi olemmekin kehittyneet lajiksi jolla on synnynnäisesti molemman ´pääpuolueen´ edustajia joukossaan, ilman tarvetta koko sosiaalisen spektrin läpäisevään kattavaan analyysiin. Riittää kun käyttäydymme massoina luontomme mukaisesti ja odotamme edes toisen näistä kahdesta ratkaisumallista menestyvän. Historia ja esihistoria osoittaa, että tämäkään ei takaa selviytymistä tai estä devoluutiota yhteisötasolla, mutta lajina sentään olemme edelleen täällä.

Nykymaailman valtavan laaja-alaisten ja kaikkia koskettavien haasteiden (ympäristökriisi, talouskriisi, turvallisuuskriisi, ravintokriisi, vesikriisi, liikaväestö, luonnonmullistukset) edessä vanhat tavat eivät kuitenkaan enää riitä takaamaan edes lajimme selviytymistä. Koska ratkaisua ei ole edes koulutuksen myötä luvassa (sillä koulutuskin on kahdelle em. vastakkaiselle voimalle altis ihmisen synnyttämä jäykkä instituutio), tulemme jälleen sukeltamaan uuteen kriisiin; tällä kertaa lajimme pahimpaan. Ennustan, että jo nyt käynnissä olevien tuhovoimaisten prosessien konvergenssi tulee laukaisemaan globaalin romahduksen akuutin tuskavaiheen meitä kaikkia koskien noin vuoden 2020 tienoilla. Tämä puolestaan tulee synnyttämään kaikkalla uusia geneettisiä pullonkauloja eli vuosisadan puoliväliin mennessä ns. “Suuren Kuoleman”. Suhteutettuna maailman tämän hetkiseen väkilukuun, parhaassakin tapauksessa vain murto-osa tulee jatkamaan ihmisen tarinaa.

Toivottavasti olen väärässä.

Muinaistekniikkaa hieman syvemmin?

Virallinen hakuaika muinaistekniikan kisällitasoiseen käsityöntekijän ammattitutkintoon päättyy tänään 31. päivä. Vielä siis ehtii mukaan täyttämällä hakulomakkeen ja lähettämällä sen sähköpostitse osoitteeseen raija.silvola(at)raseko.fi.

Hakemukseen kuuluvat liitteet voi toimittaa myöhemmin kuluvalla viikolla. Tarkempia ohjeita saat MKTO:n aikuiskoulutusosastolta (kts. yllä; Raija Silvola). Hakulomakkeen saat ladattaua itsellesi täältä.

Haluaisitko oppia primitiivitaitoja sanien parissa?

Nyt kenellä hyvänsä luonnosta, matalateknologisesta elämästä ja metsästyksestä sekä keräilystä kiinnostuneella on hieno mahdollisuus tutustua läheltä busmannien eli sanien elämään Namibiassa. Matkan järjestäjä kertoo:

A journey to Africa where mankind once started his long journey across the world. Meet the Hunter-Gatherer People ”The Kalahari Bushmen”. From the 1st of November until the 10th of November 2011. A small group of minimum 6 to most 10 people. You will be experiencing :

Camping in Namibian beautiful wildlife landscape. Old Hunting Technics, Tracking Animals, Bushcraft, Bushwalk, Bushmen village, Singing and Dancing, Trekking, Primitive Technology, Bows and Arrows, Rock paintings in Stoneage Cave Settlements.

Lisää tietoa saat matkaprojektin sivuilta.

Näin haet muinaistekniikan uuteen aikuiskoulutukseen!

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopisto järjestää 13.5.2011 klo 9-15.00 uusien opiskelijoiden haastattelu- ja valintakoetilaisuuden 15.8.2011 alkavaan aikuisten kaksivuotiseen käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon koulutukseen muinaistekniikan alalla.

Varmista osallistumisesi kirjoittamalla muinaistekniikan osaston vetäjälle Esko Rihulle sähköpostia (esko.rihu@raseko.fi), johon liität nimesi, ikäsi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Voit samalla esittää meille kysymyksiä sinua askarruttavista asioista koulutuksen suhteen.

Valintakoetilaisuus pidetään Mynämäellä muinaistekniikan osastolla, osoitteessa Vehmaantie 111, 23100 Mynämäki.

Vapauden harhakuva

Ben Shalom Bernanke

Vapauden harhakuva on vaarallinen tila, jonka myötä yksilöt ja kansakunnat pelaavat näennäisesti itsenäistä peliään näennäisesti omaan taskuunsa. Kun kuitenkin globaalien valtarakenteiden yltä raottaa niitä peittävää epäuutisoinnin, suoranaisen propagandan ja harhaanjohtamisen moraalitonta verhoa, paljastuu maailman todellinen tila.

Eriarvoisuus on nyt suurempaa kuin koskaan aiemmin. Koskaan ei todellisilla valtaapitävillä tahoilla ole ollut niin paljon mahdollisuuksia maailmanlaajuiseen manipulaatioon kuin nyt. Mikään ei näytä pysäyttävän planeettamme luonnon tuhoutumista. Samalla kun tieteellinen ja teknologinen kehitys näyttää lupaavan melkein mitä vain, on inhimillisen kärsimyksen ja luonnon kannalta kyse ainoastaan kehityslinjasta jonka vaikutukset laajassa mittakaavassa ylläpitävät samaa tuhon kaavaa.

Kun auttajat ovatkin riistäjiä, valtamediat viekkaasti brändätyn globaalin propagandan pää-äänenkannattajia ja vankeutta kutsutaan vapaudeksi, ainoa keino yksilön ja yhteisön todelliseen vapauteen on vapautua vapauden harhakuvasta. Vapautuminen ei tässä vaiheessa voi kuitenkaan toteutua enää vanhakantaisen vallankumouksen kautta vaikka suuressa osassa maailmaa edelleen näytelläänkin 1800-lukulaista poliittista peliä. Kyse on nimittäin vain valtatahojen sallimasta suuresta näytelmästä, jossa edustukselliset päättäjät operoivat imaginäärisellä tai parhaimmillaankin hyvin paikallisen vaikuttamisen tasolla. Kyse on samalla näytelmästä, jonka avulla lahjakkaimmat kusettajat voidaan rekrytoida valtaeliitin alemmalle kaaderitasolle – varmistamaan käynnissä olevan todellisen agendan globaalia toteutumista.

Mikä sitten on keino vapautua vapauden harhakuvasta? Vastaukseni on todellisen tiedon hankkiminen, sekä irtautuminen vanhoista ajatusmalleista. Meidän tulee pyrkiä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ei vain aineellisesti vaan myös henkisesti ja varautua eliitin käynnistämän romahduksen akuuttiin vaiheeseen, jolla pyritään pyyhkimään edellä mainitsemani teatteritason vallankäytön pöytä täydellisen puhtaaksi ja luomaan uusi maailmanjärjestys.

Juuri tässä piilee mahdollisuutemme, sillä romahduksen hallinta on parhaimmillaankin hyvin vaikeaa. Jokainen suuri muutos on myös suuri mahdollisuus ja mikäli riittävä määtä ihmisiä voi nousta tulevien raunioiden laidoilta esiin itsenäisinä ja kypsinä näkemään asiat siten kuin ne ovat, on ihmiskunnan tähänastisen historian suurin sota voitettu. Sota meidän kaikkien sisäisestä ja ulkoisesta vapaudesta, sota luonnon pelastamiseksi, sota ihmisyydestä.

Telemark Survival School

I just visited Torjus Gaaren´s excellent site on his bushcraft and primitive skills school. Here´s what the man himself says…

Based in one of the most traditional counties of Norway, with a low population and lots of nature, Telemark Survival School offers opportunities that few other survival schools can provide. Abundant fishing, opportunities for testing traps in practise, working with fresh skins, bones and other animal parts, trying exotic meats like, Wild Reindeer, European Beaver and Red Squirrel. Combined with intimate local knowledge and a deep passion for traditional skills, we will give you an unique experience.

Anyone interested in the subject should check it out here.

Torjus Gaaren (Copyright Torjus Gaaren 2010)

olen tilassasi…

olen tilassasi
kasvan piirisi sydämessä

olematta velkaa palvon

olet sisälläni

kuljen kupeitasi miettien…

kuljen kupeitasi
miettien

mitä salaisuuksia
pintasi alla

kuvajaiseni kadotessa kysyn
mikä on kauneutesi
syvyys?

Muinaistekniikan koulutus jatkuu

Lokakuun 15. päivä Raision seudun koulutuskuntayhtymän (Raseko) johtava rehtori Matti Lehtonen esitti opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston edustajille koulutuskuntayhtymän kantana ja toiveena, että muinaistekniikan koulutusta jatkettaisiin Mynämäellä. Päätös on merkittävä askel muinaistekniikan koulutuksen turvaamisen ja kehittämisen kannalta, vieden jo vuosia jatkuneen epävarman tilanteen myönteiseen päätökseensä. Lopullinen sinetti päätökselle tullaan saamaan OPM:ltä joulukuun alkupuoleen mennessä, jolloin ministeriö toivon mukaan myöntää koulutukselle tarvittavat resurssit.

Rasekon päätös sisältää ajatuksen muinaistekniikan koulutuksen muuttamisesta kaksivuotiseksi aikuiskoulutukseksi. Kyse olisi siis yli 18 vuotiaille suunnatusta täysipäiväisestä koulutuksesta tavanomaisin oppilasetuuksin. Nuorisoasteen koulutuksesta poiketen muinaistekniikan aikuiskoulutus ei kuitenkaan sisältäisi pakollisia kieli-, matematiikka- yms. opintoja, vaan keskittyisi yksinomaan muinaistekniikkaan.

Opetusministeriön tukiessa Rasekon resurssitavoitteita, voi muinaistekniikan peruskoulutuksen jälkeen suorittaa myös muinaistekniikan kisälli ja mestaritasoiset näyttötutkinnot niihin valmistavine koulutuksineen – siis käsityöntekijän ammattitutkinnon ja/tai käsityömestarin erikoisammattitutkinnon. Se mitä tämä käytännössä tarkoittaisi, riippuu tietenkin tulevasta suunnittelutyöstä ao. tutkintoihin liittyen. Myös vanhan koulutusmallin läpikäyneet muinaistekniikan artesaanit (sekä muut soveltuvien käsityöalojen ammattilaiset) voisivat halutessaan syventää opintojaan näyttötutkintojen myötä.

Kaiken kaikkiaan nyt näyttää siis varmalta, että muinaistekniikan koulutus on turvattu, ja että sitä tullaan tulevaisuudessa kehittämään entistä paremmin opiskelijoiden ja alan tarpeita vastaavaksi. Tämä kuitenkin edellyttää vielä opetusministeriön lopullista myönteistä päätöstä, sekä riittäviä resursseja eräiden olemassa olevien työskentelyolosuhteisiin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi. Näistä merkittävin tulee olemaan nahkatyötilojen saattaminen Mynämäellä asianmukaisiksi. Toiveena on, että ministeriö aiempien puheidensa mukaisesti osallistuu tarvittaviin kehitystoimiin erityisvaroin.

Pallo on nyt vahvasti ministeriön päädyssä kenttää ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Haluankin tässä vaiheessa kiittää kaikkia muinaistekniikan puolesta taistelleita – niin oppilaita, kollegoita kuin sivullisiakin - uskomattoman hienosta tuesta! Lisäksi haluan kiittää oman oppilaitokseni rehtoria Juha Timosta, sekä Rasekon johtoa ja varsinkin johtavaa rehtoria Matti Lehtosta kovasta työstään ja ymmärryksestään. Lopuksi kiitän sekä opetus- ja kulttuuriministeriön edustajia että useita kansanedustajia tuesta ja visionäärisestä suhtautumisesta muinaistekniikan koulutukseen. Suuri kiitos menee itseoikeutetusti myös kulttuuriministeri Stefan Wallinille, joka aikanaan toimillaan varmisti että muinaistekniikan koulutus saa ansaitsemansa huomion ja arvonannon. Myös opetusministeri Henna Virkkuselle vilpitön kiitos tuesta.

Vielä viimeinen niitti ja se oli siinä!

Juoksa – The Sámi Bow

Juoksa bows made during the last juoksa building course at  the Sámi Education Institute (Sámi oahpahasguovddáš) have now received a fantastic venue for everyone to see! To see the bows, please visit Siida - a central meeting place in Inari, the heart of the Sámi Area in Finland.

Siida itself is a window on Sámi culture and the diverse nature of Northern Lapland. At Siida, you can acquaint yourself with changing exhibitions on culture, art and nature throughout the year.

Already the ancient Romans knew about the Phinnoi, the people that hunted with arrowheads made from bone. The Scandinavian historical sources from the Middle Ages praise the archery skills of the Sámi as well as their strong bows which a Norwegian “could not string”. The North Sámi called this bow juoksa. A boy turned into a man when he was able to string the bow. At that point, he also had to start paying taxes. Organiser: Sámi Museum

More information on the exhibition here.

No money for Mark

The fact that Mark Boyle has no money in his pocket is a conscious choice. Most of us spend our lives to battle for the opposite, right? But this man seems totally happy with his lifestyle, so perhaps there is something to be said about nasty trappings of wealth.

Recent US research suggests that happiness is in fact connected to material wealth and security, but it has its limits, scientists say. According to the study, most Americans would be okay with 75.000 $ annual income, and after that, no matter how much more money you get, your happiness doesen´t increase. (More on the subject here.)

For the original article on Mark, goto: I live without cash – and I manage just fine | Mark Boyle | Environment | guardian.co.uk.

Oh, and don´t forget to check out Mark´s Freeconomy Community. Its growing…

Muinaistekninen tulevaisuus

Liittyen käynnissä olevaan keskusteluun koskien muinaistekniikan tulevaa koulutusmallia, alla linkit sekä käsityöläisen ammattitutkinnon että käsityömestarin erikoisammattitutkinnon perusteita esitteleviin dokumentteihin:

Käsityöntekijän ammattitutkinnon perusteet (Opetushallitus 2007)
Käsityömestarin erikoisammattitutkinnon perusteet (Opetushallitus 2010)

Mainittakoon, että ammattitutkintoperusteiden toinen pykälä kuvaa otsikolla “Näyttötutkintoihin valmistava koulutus” seuraavaa:

Näyttötutkintoihin osallistumiselle ei muodollisesti voida asettaa koulutukseen osallistumista koskevia ennakkoehtoja. Pääsääntöisesti tutkinnot suoritetaan kuitenkin erilaisen valmistavan koulutuksen yhteydessä.

Valmistavan koulutuksen järjestäjän tulee vahvistaa opetussuunnitelma tutkintojen perusteiden mukaisesti. Koulutus ja siihen sisältyvät näytöt on jäsennettävä tutkinnon osien mukaisesti.

Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavaan perustutkintoon sisältyvät yhteiset opinnot eivät ole pakollisia koulutuksessa, joka valmistaa näyttötutkintona suoritettavaan perustutkintoon.

Erikoisammattitutkintoperusteiden kohta 1.7 toteaa saman asian.

Mitä tämä voisi tarkoittaa muinaistekniikan koulutuksen kohdalla?

Ensinnäkin, mielestäni on järjetöntä ajatella, että maassamme olisi kovin montaa ihmistä joilla on valmius osallistua em. näyttötutkintoihin ilman niitä edeltäviä perusopintoja. Poikkeuksen muodostanevat jo valmistuneet muinaistekniikan artesaanit, sekä muinaistekniikan kanssa päällekkäisyyttä omaavien eri käsityöalojen ammattilaiset.

Yllä olevasta syystä muinaistekniikan koulutuksessa tulee jatkossakin ottaa huomioon perusopintojen järjestäminen, joka nyt mahdollisesti toteutuvan uuden koulutusmallin mukaisesti olisi siis nimeltään “valmistavaa koulutusta”. Lisäksi on mielestäni selvää, että peruskoulutuksen tulee kestää vähintään vuoden, jakson ollessa luonteeltaan joka- ja kokopäiväistä työtä. Lisäksi “muinaistekniikan näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen” tulee nauttia samoista rahoituseduista kuin toisen asteen koulutuksenkin.

Mikäli kuvailemani peruskoulutusmalli ei toteudu, ei koulutukseen yksinkertaisesti riitä hakijoita – niin suosittu ja kiinnostava ala kuin onkin kyseessä. Eikö sittenkin olisi helpompaa säilyttää muinaistekniikan peruskoulutus toisen asteen koulutuksena, aivan kuten se tähänkin asti on ollut? Miksi purkaa olemassa olevaa järjestelmää, kun yhtä hyvin sitä voisi kehittää?

Tulevat neuvottelut

Ei voi kuin toivoa että ministeriö, Raision seudun koulutuskuntayhtymä, sekä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopisto tulevat tekemään päätöksiä joissa on myös järkeä. Tärkeät neuvottelut käydään jo lokakuun puolivälissä, eikä allekirjoittanutta (ainoana asianosaisena oppilaitoksemme jäsenenä) valitettavasti olla kutsuttu – seikka mikä ilman muuta herättää kysymyksiä…

Onko niin, että neuvotteluiden halutaan sujuvan pohjoiskorealaisen nyökyttelykonsensuksen tyyliin ilman että muinaistekniikan tulevaa koulutusmallia pohditaan avoimen asiallisesti, mielipitein mutta kiihkotta, sekä nimenomaan sitä kautta mikä on alalle ja tuleville opiskelijoille parasta? Miksi minuun ja ammattitaitooni ei luoteta?

Myönnän, että hyvään lopputulokseen on aina tarjolla monta vaihtoehtoista polkua. Täytyy kuitenkin muistaa, että harhaan johtavia reittejä on lähes väistämättä aina enemmän. Omasta mielestäni olisin kyennyt tarjoamaan tuleviin neuvotteluihin arvokkaita näkemyksiä siitä mitä kaikkea tulee huomioida pohdittaessa muinaistekniikan tulevaa koulutusmallia.

Muinaistekniikan koulutusmallikysely

Muinaistekniikan koulutus on ollut pölkyllä viime vuosina, samalla kun sen puolesta on myös taisteltu kiivaasti eri tahojen toimesta. Tällä hetkellä viralliset tahot eli lähinnä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat ao. koulutuksen puolella, suosien sen pitämistä Mynämäellä, osana RASEKOa. Koulutusmallin osalta OKM on väläytellyt sen muuttamista joko käsityöntekijän ammattitutkinnoksi tai käsityömestarin erikoisammattitutkinnoksi.

Onko em. koulutusmallien kohdalla kuitenkin vaarana korkea opiskelukynnys nuorten ja vielä toistaiseksi ammattiaan hakevien ihmisten osalta? Entä onko järkeä jatkaa muinaistekniikan koulutusta toisen asteen ammattiin valmistavana koulutuksena, kun melkoinen osa opiskeluajasta kuluu muun kuin itse muinaisteknisten aiheiden ja kädentaitojen parissa? Vai olisiko kansalaisopistotasoinen koulutus paras vaihtoehto? Entä kärsisikö tällöin muinaistekniikan koulutuksen arvostus jollain tapaa?

Nyt juuri SINULLA on mahdollisuus saada äänesi kuuluviin! Osallistu alla olevaan kyselyyn ja vaikuta!

Food Matters – olet mitä syöt

James Colquhounin ja Laurentine ten Boschin dokumenttielokuva Food Matters (Permacology Productions, 2008) eli suomalaisittain ´ruoka ratkaisee´ tai ´ruoalla on väliä´ esittelee ansiokkaasti ja lukuisten asiantuntijahaastatteluiden kera erityisesti länsimaisten ihmisten terveyteen vaikuttavia ravintokysymyksiä.

Elokuva suhtautuu erittäin kriittisesti nykyaikaisen lääketeollisuuden piirissä toimivien suuryritysten toimintaan ja siihen miten ne pyrkivät tavoittelemaan kaupallista voittoa, ei niinkään ihmisten terveyttä hoitaen vaan ihmisten terveyden kustannuksella. Samaan aikaan merkittävä osa ihmisten terveysongelmista voitaisiin ratkaista ilman lääkkeitä, yksinkertaisesti syömällä oikeantyyppistä ravintoa ja välttämällä ihmisen terveyttä uhkaavat pahimmat elämäntapoihin liittyvät sudenkuopat. Kyse on ennenkaikkea ihmisen immuunijärjestelmän toiminnasta, joka hyväkuntoisena ennaltaehkäisee terveysongelmiamme dramaattisen tehokkaasti – kaiken aikaa… aivan itsestään.

Hippokrateen (460 – 370 eKr.) sanoin ´olkoon ruokasi lääkettäsi ja lääkkeesi ruokaasi´. Tämä yksinkertainen totuus on pitkälti unohdettu, samalla kun nykyiset toimintamallimme hakevat terveyteen ja ravintoon liittyviin ongelmiin ratkaisua lähinnä oireita lievittävistä ja samalla usein hyvin vaarallisista ja kalliista nykylääkkeistä. Elokuva peräänkuuluttaakin muutosta ajattelutavoissamme ja tähän johtavassa prosessissa tärkeän tieteellisen tiedon esilletuomista. Lääketeollisuus on dokumentin mukaan kuitenkin vaiennut kuoliaaksi lukemattomia tutkimuksia, jotka olisivat oleellisia terveyteen ja ravintoon liittyvien asenteidemme muuttamiseksi.

Ihmeellistä kyllä, lääkärit eivät nykyään saa juurikaan ravitsemuskoulutusta. Sen sijaan lääketiede ja tavanomainen terveudenhuolto toimii ´pilleri joka vaivaan´ -periaatteen mukaan, mikä ymmärrettävästi on lääketeollisuuden etujen mukaista. Onhan niin, että hyvä terveys ei tuota taloudellista voittoa ao. intressiryhmille.

Joitain lukuja Amerikasta… Joka vuosi:

• 39.000 ihmistä kuolee tarpeettomien leikkausoperaatioiden ja muiden hoitovirheiden seurauksena sairaaloissa
• 80.000 ihmistä kuolee sairaaloissa saamiinsa infektioihin
• 106.000 ihmistä kuolee ohjeiden mukaisesti käytettyjen lääkkeiden aiheuttamiin oireisiin
• sydän- ja verisuonitaudit vastaavat 652.486 kuolemasta
• syöpä vastaa 553.888 kuolemasta

Kun yllä olevan listan esittää hieman toisin, saamme aikaiseksi seuraavan hätkähdyttävän listan:

• 652.486 sydän- ja verisuonitaudit
• 553.888 syöpä
• 225.000 nykyaikainen lääketiede

Hippokrates uskoi ihmisen kehon kykenevän tavattoman tehokkaaseen itseparantamiseen. On luonnollista, että tämä kuitenkin edellyttää hyvää ravitsemustilaa – seikka mikä on kyetty myös nykyaikaisen tieteen keinoin osoittamaan. Myös jokainen maalaisjärjellä ajatteleva ihminen ymmärtää tämän! Siitä huolimatta tarvitaan kahdesti Nobelilla palkittu tiedemies Linus Pauling toteamaan, että “Ihanteellinen ravitsemus on tulevaisuuden terveydenhuoltoa”. Valitettavasti olemassa olevat, lähinnä kaupalliset rakenteet eivät millään tavoin tue tätä toistaiseksi melko kaukaista tavoitetta.

Miten on mahdollista, että tilanne on niinkin huono kuin se on? Miten on mahdollista, että jokaisen aikakauden ja jokaisen kulttuurin, jokaisen ihmisen tietämä totuus ´olet mitä syöt´ ei millään tavoin vaikuta terveydenhuoltoon silloin kun sitä kaikkein kipeimmin kaivattaisiin? Katso Food Matters ja ota selvää. Jos elokuva ei vaikuta sinuun millään tavoin, olet jo kuollut ravinteettoman ruoan ja huonojen elämäntapojen aiheuttamaan sydänkohtaukseen tai syöpään. Olet ehkä jopa nykyaikaisen lääketieteen uhri… yksi lukemattomista.

Lisätietoja Food Matters -elokuvan verkkosivuilta.

Enghlish synopsis

Food Matters is a hard hitting, fast paced look at our current state of health. Despite the billions of dollars of funding and research into new so-called cures we continue to suffer from a raft of chronic ills and every day maladies. Patching up an over-toxic and overindulgent population with a host of toxic therapies and nutrient sparse foods is definitely not helping the situation.

Add on the high demands made upon our already over-burdened health care system and it’s little wonder that doctors and health care practitioners have less and less time to teach people about how to eat and live well, precisely the information that could prevent people from being there in the first place.

Food Matters hosts several world leaders in nutrition and natural healing who claim that not only are we harming our bodies with improper nutrition, but that the right kind of foods, supplements and detoxification can be used to treat chronic illnesses as fatal as terminally diagnosed cancer.

The film sets about uncovering the trillion dollar worldwide ‘sickness industry’ and points out that not every problem requires costly, major medical attention and reveals many alternative therapies that can be more effective, more economical and less harmful than conventional medical treatments.

Find out what works, what doesn’t and what’s killing you. Becoming informed about the choices you have for you and your family’s health could save your life.

FEATURING: Andrew Saul, Charlo!e Gerson, Dr Dan Rogers, David Wolfe, Prof. Ian Brighthope, Jerome Burne, Phillip Day, Victor Zeines.

LEARN MORE: www.FOODMATTERS.tv

Tekijät James Colquhoun ja Laurentine ten Bosch

Noidannuoli

Neljä viidestä suomalaisesta saa noidannuoleksi kutsutun alaselkäkivun vähintään kerran elämässään. Yllättävä selkäkipu voi iskeä muutamassa sekunnissa, ja se voi olla niin kova, että ihmisparka putoaa polvilleen.

Noidannuoli (latinalaiselta nimeltään lumbago) tarkoittaa äkillistä ja voimakasta kipua selässä. Tällainen akuutti kipu voi olla peräisin mistä tahansa hermotetusta kudoksesta selässä, mutta yleensä noidannuoli iskee alaselän alueelle.

Noidannuoli syntyy selän välilevyn ja nikamarakenteen välisestä joustoliikkeestä selkäydinkanavaan päin, jonka vuoksi elimistö ei-tahdonalaisena lihasten vastareaktiona pyrkii estämään selkäydinkanavaan kohdistuvan vaurion lisäämällä selkää tukevien lihasten jännitystä ja vakauttamalla siten tilannetta. Välilevyperäiseen kipuun ja hermon ärtymiseen liittyy usein ponnistuskipua yskiessä tai aivastellessa. Noidannuoli on yleensä vaaraton ja sitä esiintyy sekä nuorilla että aikuisilla. Oireiden voimakkuudesta johtuen se voi aiheuttaa kuitenkin huolta.

Tyypillinen noidannuolen syntytilanne on nostoliikkeessä tai aamulla sängystä noustessa koettu selän äkillinen kiputuntemus, jonka jälkeen selkää ei kärsi taivuttaa tai liikuttaa. Yleensä noidannuoleen ei liity alaraajoihin säteilevää kipua vaan selän taivuttelun ja liikuttelun jäykkyys. Noidannuolikohtauksen saanut huomaa lanneselän vääntymisen sivusuunnassa, ja jännittyneet selkeälihakset vetävät lannerankaa keskiviivasta vinoon asentoon vaikeuttaen liikkumista. Tämä suoja-asento pyrkii estämään ihmistä aiheuttamasta vahinkoa hermolle tai hermotetuille kudoksille.

Yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan noidannuoli paranee levolla 5-10 vuorokaudessa, eikä siihen ole nopeuttavaa hoitoa. Lihasjäykkyys hellittää tasaisesti viikon kuluessa oireiden alusta. Lihaksia rentouttavista ja särkylääkkeistä voi olla helpotusta, mutta paraneminen ei silti nopeudu. Noidannuoli voi joskus toistua ja se voi liittyä joskun skolioosiin, mutta selän lihasten venyttelyllä sitä voi hiukan ennaltaehkäistä. Toistuvatkaan noidannuolet eivät yleensä merkitse vakavaa selkäsairautta.

Joskus noidannuolen yhteydessä iskiashermo tulehtuu ja kipu voi alkaa säteillä pitkin alaraajaa. Tällaista oireistoa kutsutaan iskiakseksi. Joskus iskiaskipua voi esiintyä molemmissa jaloissa. Oireina voi esiintyä myös tunnottomuutta ja/tai heikkoutta alaraajoissa.

Hoito alkaa selvittämällä oireiden alkuperä ja poissulkemalla mahdolliset vakavat oireiden aiheuttajat. Alkutukimuksen perusteella hoidot kohdistetaan kivunhoitoon ja hermo- tai välilevyärsytyksen helpottamiseen.

Noin joka kymmenes lumbagotapaus kroonistuu, jolloin se jatkuu jopa yli kolme kuukautta kerralla. Moni paranee nopeasti, mutta vaiva voi uusiutua lyhyen ajan päästä. Riskiryhmässä ovat erityisesti raskaan fyysisen työn tekijät, mutta myös nuorena kehoaan rajusti kuormittaneet urheilijat, kuten telinevoimistelijat, tanssijat ja painonnostajat.

Itsehoito

• Yleensä noidannuoli paranee itsestään
• Äkillisen kiputilan aikana tulee selän kuormitusta vähentää.
• Kiinteällä patjalla makaaminen voi auttaa. Ei ole tarpeen maata liikkumatta, vaan asentoa voidaan pyrkiä vaihtamaan sellaiseksi, missä kipua tuntuu vähiten.
• Heti pahimman kivun mentyä ohi on syytä hyvä olla jalkeilla, sillä liiallinen lepääminen saattaa pitkittää tilaa.
• Tukeva, leveä vyö voi olla avuksi.
• Istumista tulee välttää pahimman kivun aikana. On hyvä nousta makuulta selkä suorana.
• Kun kivut helpottavat, on hyvä alkaa selän ja vatsan lihasten harjoittaminen
• Kivun lievittämiseksi voi käyttää kylmähaudetta ja tarpeen mukaan asetyylisalisyylihappoa, ibuprofeenia, ketoprofeenia tai parasetamolia sisältävää särkylääkettä.

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua

• jos selkäkipu on sietämätöntä ja tuntuu levossakin
• heti, jos jalka tai jalkaterä on veltto, alavartalon alueella on tunnottomuutta taikka esiintyy virtsaamisvaikeuksia tai ummetusta
• jos kipu on kummassakin jalassa
• jos kipu vielä viikon kuluttua on kova
• jos on kuumetta ja selkäkipua

Muinaistekniikan koulutus viimein turvattu?

Viime kevättalven kuluessa ja varsinkin kesän alussa on muinaistekniikan osasto käynyt keskusteluja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa koskien muinaistekniikan koulutuksen hankalaa tilannetta. Lisäksi olemme olleet yhteydessä lukuisiin kansanedustajiin.

Aktiivinen työ on tuottanut tulosta, sillä kesän alussa niin kulttuuri- kuin opetusministerikin ovat erityisavustajiensa välityksellä olleet yhteydessä Raision seudun koulutuskuntayhtymän johtoon, vaatien muinaistekniikan koulutuksen jatkamista Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa (entinen Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). RASEKO on ottanut ministeriön vahvan kannanoton sen vaatimalla täydellä painoarvolla vastaan.

OKM, oppilaitoksemme ja RASEKO tulevat käymään asiaa koskevia neuvotteluita tulevan syyskuun aikana, jolloin päätetään millä tavoin muinaistekniikan koulutus jatkossa Mynämäellä toteutetaan. Erityisiä keskustelunaiheita tulevat omasta mielestäni olemaan mm. puutteelliset nahanparkitustilat, koulutuksen vaatima työrauha, jatkuvuus ja kehitysnäkymät, sekä itse koulutusmalli. Ministeriön taholta on mm. väläytelty muinaistekniikan koulutuksen muuttamista joko käsityöntekijän ammattitutkinnoksi tai käsityömestarin erityisammattitutkinnoksi.

Vaikka tämä ns. Mynämäen malli saatetaan joidenkin taholta kokea haasteelliseksi johtuen menneiden vuosien osin tunteikkaastakin paikallistason kädenväännöstä muinaistekniikan puolesta ja vastaan, on tässä kohtaa syytä kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä sen osoittamasta vahvasta tuesta, sekä RASEKOn johtoa valmiudesta lähteä tarkastelemaan muinaistekniikan koulutusasiaa puhtaalta pöydältä.

Cup stone scandal in Finland

So called cup stones are ancient stones, boulders or horizontal rock faces that have one or several ´cups´ or man made depressions on them. On some stones you might find over one hundred cups, like on the famous “Finland´s largest sacrificial stone” situated in Hämeenlinna, south-central Finland. Although precise age of cup stones are shrouded in mystery, archaeologists connect these remarkable artifacts shaped by both man and nature to the beginning of farming in our country. Broadly speaking this means that their age (ie. time of manufacture) could roughly be anything from 3500 to 1000 years.

Its likely that cup stones were originally used for fertility rites, butchering rituals and honouring the dead. In fact, they we used for sacrificial placement of first milk and grain up until the early 20th Century. They have also been used for healing the sick, as rain water collected in the cups have been thought to posses special powers. Today cup stones are used by people of suomenusko faith, who use and revere them for the very same reasons as their makers and later users did. This means that cup stones represent thousands of years of continuous traditional belief, as well as living connection to the land and our shared spiritual past. (More on suomenusko and Finnish ´paganism´, go to Taivaannaula.)

Unfortunately the Hämeenlinna cup stone I mentioned in the beginning is now under threat in the form of relocation, which is due to expansion plans of nearby car dealer´s business premises. As I have explained, these ancient stones represent a precious part of our cultural heritage. They should be protected as part of old cultural landscape as well as part of the changing modern enviroment. Furthermore, cup stones must be protected were they are, due to their religious significance. They are places of ritual and sacrifice for people of suomenusko faith, and this must be acknowledged.

Act now! Share our cause by joining us at www.causes.com/uhrikivienpuolesta.

Kuppikivet ja kaupallisuus

Hämeenlinnalaiseen uhrikivikiistaan liittyen ehdotan seuraavaa vaihtoehtoa:

Viereinen Aro-yhtymälle kuuluva autokaupan keskus rakentakoon laajennuksensa, mutta uhrikivi huomioon ottaen. Tämä voisi tarkoittaa uhrikiven ja sen välittömän ympäristön paikalleen jättämistä osaksi uutta rakennuskompleksia, siten että uusiin autoihin tutustuvat asiakkaat voisivat halutessaan ihailla myös ulkona sijaitsevaa muinaisjäännöstä.

Olisi itse asiassa hienoa ja kulttuuriperintöämme kunnioittavaa jos teräksestä ja lasista rakennettuun moderniin autokauppaan tullessaan kävijä voisi saada myös tuulahduksen ajatonta suomalaista sielunmaisemaa uusia autokauppoja harkitessaan. Samalla autokauppias voisi tarjota kävijöille kahvit pienistä hauskoista ´kuppikivistä´, jutella aiheesta niitä näitä ja muutenkin viihdyttää kävijää jutuillaan kovan bisneksen lomassa. Lähtiessään liikkeestä asiakkaat voisivat myös käydä uhraamassa kivellä liikenneturvallisuuden puolesta esimerkiksi kourallisen viljaa, jonka autokauppias tietenkin ystävällisesti tarjoasi. Ja lapsille tietenkin tarjottaisiin ´CupStone´ -jätskit.

Yllä oleva on tietenkin vain yksi vaihtoehto tavasta jolla moderni ja muinainen, kaupallinen ja aineeton voisivat lyödä keskenään kättä. Kyseessä olisi esimerkki tavasta, jolla integroidaan arkinen kauppa ja kulttuuriperintö keskenään. Myös suomenuskoisten tarpeet otettaisiin tällä tapaa huomioon, samalla kun nykyaika kohteliaasti väistäisi mennyttä ja antaisi sille hieman tilaa. Tällä tapaa myös laajempi yleisö saattaisi kohdata kuppikivien edustaman muinaisjäännös-tyypin ensimmäistä kertaa elämässään – ja kuinka mielenkiintoisella, ehkä jopa ajatuksia herättävällä tavalla.

Kun pyhä uhrataan rahalle

Hämeenlinnassa sijaitsee kuppiensa määrän osalta Suomen suurin uhrikivi eli ns. kuppikivi. Kivi on saanut olla paikallaan ehkä tuhatkin vuotta, mutta nyt viereisen autoliikkeen laajentumis-suunnitelmat ovat johtaneet käsittämättömään ja muinaismuistolaki huomioon ottaen luonteeltaan hyvin harvinaiseen kajoamislupaan.

Maapalloamme tuhoavaan öljyperustaiseen teknologiaan pohjaava asennevamma on nyt tavoittanut maassamme uuden arveluttavan lakipisteen. Hetkellisen voitontavoittelun myötä ikiaikaisen kulttuuriperintömme erästä pysyvintä osaa edustava pyhä uhrikivi aiotaan siirtää kylmästi muualle. Nähtyäni asiasta YLE:n verkkouutisen, en voinut uskoa silmiäni! Miten tämä on mahdollista? Kuten suomenuskoisten Taivaannaula ry:n blogissa todetaan: “Suomen suurimman uhrikiven siirtäminen sen alkuperäiseltä paikalta olisi pyhänhäväistys, jota voisi verrata keskiaikaisen puukirkon siirtämiseen uuden automarketin tieltä.“

Selailtuani verkkoa enemmän huomasin ilokseni etten ole yksin. YLEn alkuperäisen jutun lukijakommentit olivat kanssani 99 prosenttisesti samoilla linjoilla, ja ei aikaakaan kun verkossa ja aamuteeveessä uutisoitiin siirtoaikeen aiheuttamasta laajasta suuttumuksesta! Facebookin helmoihin perustettiin saman tien myös uhrikiven siirtoa vastustava kansalaisliike, jolla tätä kirjoitettaessa on jo liki 400 jäsentä. Myös muualla aiheesta kirjoitettiin napakkaan tyyliin.

Siirtopäätöksen takana olleet tahot mitä ilmeisimmin yllätettiin sosiaalisen median keinoin perusteellisesti, sillä hyvin nopeasti YLEn verkkouutisissa kerrottiin miten asiaa “harkitaan vielä“. Tilanne ei kuitenkaan ole millään muotoa ohi, joten kehoitan kaikkia asiasta tuohtuneita ihmisiä liittymään em. Facebook -ryhmään. Lisäksi toivon kaikilta aktiivisuutta ja osallistumista suunnitteilla olevaan mielenilmaisuun, joka pidetään ao. uhrikiven luona myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Museovirasto näkee maamme kuppikivet esihistoriallisina ja historiallisina muinaisjäännöksinä, mutta suomenuskoiselle kyse on muustakin kuin korvaamattomasta kulttuuriperinnöstä. Kuppikivet ovat meille monelle nimittäin osa arkista uskontoelämää, joihin liittyy elävää rituaali- ja uhritoimintaa, sekä pyhän kokemista. Eikö tätäkin maamme laki tavalla tai toisella suojele?

Entä missä kulkee yhteisen ja yksityisen edun raja ja miten ne voidaan erottaa toisistaan? Onko osakkeenomistajille maallista vaurautta tahkoava mutta samalla ihmisiä työllistävä suuryritys vapaa miltei kaikista rajoitteista kilpailuedun nimissä? Kykeneekö valtio erottamaan lainkaan rajojensa sisällä kukoistavia (uus)uskonnollisia liikkeitä ja jos kykenee, välittääkö se niistä millään tavoin? Pitääkö kaiken olla aina rekisteröity, kirjoihin laitettu ja verolle pakotettu?

Tämä maa on minun ja siihen kuuluvat uhrikivet jotka eivät liiku sijoiltaan tuumaakaan. Rakentakoon peltilehmiä kaitsevat lasivitriininsä vaikka ao. kiven ympärille, kunhan se pysyy paikoillaan ja sille taataan vapaa pääsy ympäri vuorokauden. Ymmärrän näet, että maailma on muuttuva paikka ja kauppoja rakennetaan kunnes aikakausien tuulet pyyhkivät ne tomuna pois. Maailmassa tulee kuitenkin olla myös jotain pysyvämpää, josta rauhoitetut muinaiset uhrikivet ovat maassamme eräs harvinainen esimerkki. Ainakin tähän asti.

Viikon puu: metsätuomi

Tuomen (Prunus padus) parhaita tuntomerkkejä ovat voimakkaasti tuoksuvat valkoiset kukinnot alkukesällä, mustat marjat syksyllä, sekä kuoren ja puuaineen voimakas haju sekä maku. Rakenteeltaan tuomi on usein pensasmainen puu, mutta hyvällä kasvupaikalla tuomelle voi kehittyä selvä päärunko.

Levinneisyysalue Suomessa kattaa lähes koko maan. Tuomi on viljavan maan tunnus, karuilta mailta sitä ei tapaa. Maapallolla levinneisyysalue ulottuu Atlantilta Tyynelle merelle ja Alpeilta pohjoiselle metsänrajalle. Lapissa kasvaa metsätuomen alalaji, pohjantuomi (P. borealis). Pohjantuomi eroaa metsätuomesta lehtien ja oksien karvaisuuden, pystympien ja heikkotuoksuisten kukintojen sekä matalan kasvunsa perusteella.

Kasvupaikan suhteen vaativaisen tuomen tapaa usein reheviltä paikoilta rantapensaikoista, purojen varsilta, pellon pientareilta sekä kosteilta rinteiltä. Tuomi on kasvutavaltaan vaihteleva puu. Useimmiten se kasvaa 3-12 metriä korkeaksi pensasmaiseksi puuksi, josta selvää päärunkoa ei erota. Hyvällä kasvupaikalla tuomelle voi kehittyä selvä päärunko ja pyöreähkö latvus. Rehevällä maaperällä tuomi voi saavuttaa 15 metrin pituuden ja 50-60 senttimetrin läpimitan. Yleensä rungon paksuus jää kuitenkin noin 20 senttimetriin. Tuomen latvus rakentuu kaartuva- tai riippulatvaisista pystyistä oksista. Varsinkin vanhoissa puissa oksisto on laaja, taipuisa ja nuokkuva.

Lyhytversoja tuomella ei ole. Hedelmänä on luumarja. Tämä tarkoittaa sitä, että marjan sisällä on iso ryppypintainen luu ja sen sisällä yksi siemen. Juuristo on laajalle levittäytyvä sekä pinnanmyötäinen. Tuomi sietää vähäistä soistumista, mutta ei laihaa kasvualustaa eikä vahvemmin soistuneita seutuja. Tuomen pakkaskestävyys on hyvä.

Nuoren tuomen kuori on sileä, ohut sekä kiiltävän puna- tai tummanruskea. Kuorta läikittävät vaaleat korkkihuokoset. Puun vanhetessa kuori tulee uurteiseksi ja halkeilee pituussuunnassa. Väri muuttuu himmeän tummanharmaaksi ja ohutta kaarnaakin saattaa muodostua. Kosteana tuomen runko on miltei musta.

Tuomen tunnistaa helposti kuoren voimakkaasta hajusta ja väkevästä mausta. Vesojen silmut ovat suippoja, silmusuomut mustanruskeita, tyvestä vaaleampia ja ripsilaitaisia. Silmusuomut varisevat aikaisin keväällä. Alkukesällä tuomen tunnistaa voimakkaan tuoksuisista valkoisista kukista. Kukintona on nuokkuva, vähintään 12-kukkainen pitkä terttu. Syksyn tullen kypsyvät tuomen pitkäperäiset, mustat luumarjat. Lehdet ovat soikeita, tylppä- tai herttatyvisiä ja sahalaitaisia. Lehtien pää on suippokärkinen sekä lehtiruodissa lähellä lehtilapaa on kaksi nystyä. Lehtien yläpinta on tummanvihreä ja kalju, alapinta on vaaleampi ja lehtisuonien kulmissa on pieniä karvatupsuja.

Tuomi kasvaa luonnonvaraisena Suomen eteläisimmiltä saarilta aina metsänrajalle saakka. Yleisyys ei ole kuitenkaan kauttaaltaan samanlainen. Etelä-Suomen viljavilla seuduilla tuomia on runsaasti. Tuomen yhtenäisalueen raja kulkee Paraisten tienoilta, Toijalaan, Mouhijärvelle, Jämsään, Jyväskylään, Varkauteen, Joensuuhun ja Värtsilään. Paikoin tämän rajan eteläpuolellakin tuomiesiintymiä on harvassa esimerkiksi Etelä-Savossa. Pohjois-Suomessa, Lapissa, Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Keski-Suomen pohjois- osissa tuomia on verraten harvassa, ainoastaan rehevimmillä kasvupaikoilla. Pohjoisimpia tuomen päämuodon esiintymispaikkoja on Pallastunturin ja Sodankylän tienoilla sekä Ounasjoen varrella. Pohjoisempana kasvaa vain pohjantuomea. Etelä- Lapissa ja Pohjois-Suomessa pohjantuomi kasvaa metsätuomen ohella ja risteytyy tämän kanssa helposti.

Tuomen hedelmät kypsyvät loppukesällä vihreistä kiiltävän mustiksi. Marjat ovat meheviä, mutta kitkerän makuisia. Marjojen malto sisältää omena- ja sitruuna- sekä parkkihappoa. Tuomen marjat ovat lintujen, varsinkin kerttujen suosiossa. Syödessään marjoja linnut edistävät siementen leviämistä uusille kasvupaikoille.

Tuomi kuuluu ruusukasveihin (Rosaceae). Prunus-lajeja on noin 200 pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa osissa. Tuomen ulkonäkö vaihtelee jonkin verran ja eri tuomimuodot ovat yleisiä. Luonnosta on löydetty kasvutavaltaan ja kukkiensa puolesta poikkeavia yksilöitä esimerkiksi tavallista suurikukkaisempia tuomia. Ajoittain ilmenevä punakukkaisuus on myös silloin tällöin tavattu ilmiö. Ei ole varmaa tietoa, johtuuko punakukkaisuus ulkoisista vai tuomen sisäisistä tekijöistä vaiko molemmista.

Tuomen kuoren, puuaineen ja lehtien voimakas haju ja maku ovat hyvä suojakeino kuorta ja puiden vesoja syöviä nisäkkäitä, kuten myyriä, hirviä ja jäniksiä vastaan. Hyönteiset viihtyvät tuomessa hyvin ja se onkin altis monille hyönteis- ja sienituhoille.

Tuomen mantopuu on paksu ja väri vaihtelee kellertävästä punertavanvalkeaan. Sydänpuun väri vaihtelee sitä vastoin vaalean ruskeasta keltaiseen tai epämääräiseen tummanruskeaan. Puuaineessa on tummuusasteeltaan vaihtelevia värijuovia ja vyöhykkeitä, jotka antavat sille kirjavan ulkonäön.

Putkiloita on vuosiluston sisäreunassa tiheämmässä kuin muualla ja puuaine muistuttaakin hajaputkiloisia, vaikka tuomi onkin kehäputkiloinen. Putkiloiden poikkiseinissä on laajat pyöreät aukot ja pitkittäisseinissä on tiheässä rengashuokosia sekä harvakseltaan ohuita kierrepaksunnoksia. Vuosilustot ovat havaittavissa ohuina viivoina, putkiloita ja ydinsäteitä tuskin paljaalla silmällä erottaa. Tuomen kuivatuoretiheys on 15 prosentin kosteuspitoisuudessa noin 610 kg/m3.

Puuaines on jokseenkin ohutsyistä, pehmeähköä, keskiraskasta, helposti halkeavaa, taipuisaa sekä melko kimmoisaa, sitkeää ja lujaa. Pituussuuntaisissa leikkauksissa puuaines on kiiltävää. Kuivaus sujuu nopeasti mutta tällöin kieroutumisvaara on olemassa. Tuomen puuaine kutistuu ja paisuu vain vähän, eikä ole säänkestävää. Puun työstö on melko helppoa, varsinkin puuaineen kiillottaminen sopii tuomelle hyvin.

Tuomea voidaan käyttää puusepän- ja sorvausteollisuudessa sekä mainion kiillotettavuutensa ansiosta huonekaluteollisuudessa. Useimmat tuomet ovat kuitenkin niin pieniä kooltaan ettei niistä saada paljoakaan arvopuuta. Tuomipuusta on tehty soittovälineitä, hevosenvaljaiden puuosia sekä kalastusvälineitä (onkivavat, rysänkaaret). Nuoret vesat ovat sitkeitä ja taipuisia, minkä vuoksi ne soveltuvat hyvin sidontavälineiksi mm. tynnyrien vanteiksi ja viikatteen niteiksi. Tuomea voidaan käyttää myös polttohakkeen joukossa.

Hedelmäluiden löydöt todistavat ihmisten käyttäneen tuomea jo kivikaudella. Kitkeränmakuisia marjoja on käytetty kotitalouskäytössä. Marjoja voidaan käyttää liköörien ja mehun valmistukseen ja murskattuina ne sopivat mausteiksi. Tuomen kuorta ja marjoja voidaan käyttää myös erilaisiin värjäystarkoituksiin. Todellista lääkemerkitystä tuomen tuotteilla ei ole, vaikka sitä lääkeaineena on käytettykin. Marjoista ja lehdistä valmistetulla teellä on helpotettu vatsavaivoja ja kuortakin on lääkkeenä käytetty. Tuomen hiilestä on valmistettu metsästysruutia.

Alkuperäisiin kasveihimme kuuluvana tuomi on ollut kauan tunnettu puu. Ilmeisesti jo suomalais-permiläisessä kantakielessä n. 3000-200 eKr oli tuomella nimi, ja varhaiskantasuomesta erilaistuneissa mm. liivin, viron ja karjalan kielessä tuomen nimi on hyvin samanlainen. Kalevalassakin tuomi mainitaan monia kertoja. Vanha kansanviisaus kertoo lahnan kutevan tuomen kukkiessa. Kansanuskomuksissa tuomella on erilaisia hyveitä. Tuomen lehvien uskottiin suojelevan varkailta ja torjuvan ukkosta. Kesäkuumalla vainajien arkut ympäröitiin tuoksuvin tuomen kukin. Elias Lönnrot kertoi tuomen oksien karkoittavan myyrät aitoista ja tuomen lehdet viljan joukossa pitivät hiiret loitolla. Kotieläinten on sanottu jättävän heinät syömättä, jos joukkoon oli eksynyt yksikin tuomen oksa. Tuomi mainitaan myös monissa lauluissa ja runoissa.

Lähde: Metsäekologian laitos

Viikon puu: siperian lehtikuusi

Siperian lehtikuusi (Larix sibirica) eroaa ulkomuodoltaan muista kotimaisista puulajeista helposti. Parhaita tuntomerkkejä ovat neulasmaiset lehdet, jotka muuttuvat syksyllä vihreistä kellertäviksi ja varisevat talveksi maahan. Siperian lehtikuusen eroittaa parhaiten muista lehtikuusista käpyjen erilaisuudesta. Levinneisyys Suomessa rajoittuu yksittäisiin pienialaisiin metsiköihin. Esiintymisalue ylettyy kuitenkin Etelä-Suomesta aina Lapin tuntureille asti. Levinneisyys maapallolla käsittää Koillis-Venäjän ja Läntisen siperian.

Järeäksi suorarunkoiseksi puustoksi kasvaakseen siperian lehtikuusi vaatii ravinteikkaan ja valoisan kasvuympäristön. Siperian lehtikuusi menestyy myös karuilla ja vuoristoisissa kasvuolosuhteissa, mutta tällöin sen kasvu on hidasta. Vuotuiselle kasvurytmille on tyypillistä pitkäjaksoinen kasvuaika, jolloin Siperian lehtikuusen kasvu jakautuu poikkeuksellisesti tasan kevät- ja kesäpuun välillä.

Puuaineen sisältämät suuret hartsi- ja uuteainemäärät aiheuttavat ongelmia teollisuuden käytössä ja siitä johtuen Siperian lehtikuusen metsätaloudellinen käyttö on suhteellisen vähäistä. Sen sijaan muu käyttö on huomattavasti laajempaa. Siperian lehtikuusi puolustaa asemaansa erityisesti puun käytön erikoistarkoituksissa, varsinkin maa- ja vesirakentamisessa.

Puulajille on ominaista suorarunkoisuus ja heikot hauraat oksat. Täysikasvuisilla puilla rungon kuori kehittyy usein paksuksi syväuurteiseksi uurre- tai kilpikaarnaksi. Neulaset ovat litteitä, pehmeitä ja 2 – 3.5 cm:n pituisia. Yläpinnaltaan neulaset ovat tummanvihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Neulaset ovat kinnittyneet pensselimäisinä kimppuina kääpiöversoihin ja kussakin kimpussa on n. 15 – 30 neulasta. Kävyt ovat soikeita, punaruskeita, 2.5 – 4.0 cm:n pituisia ja lyhytperäisiä.

Siperian lehtikuusella on syvälle maahan tunkeutuva juuristo, ja se ulottuu helposti 1.5 m:n syvyyteen. Alkukehitykselle on ominaista voimakkaasti kehittyvä paalujuuri, joka myöhemmin korvautuu runsashaaraisella sivujuurista muodostuneella syväjuuristolla. Kosteilla kasvupaikoilla ja levinneisyysalueensa pohjoisosissa Siperian lehtikuusi kasvattaa etupäässä pinnallisen juuriston. Keskimääräinen puun pituus vaihtelee kasvupaikan mukaan 10 m:stä 30 m:iin. Valoisuudella on hyvin merkittävä vaikutus Siperian lehtikuusen rungon ja latvuksen rakenteeseen.

Luonnontuhoista siperian lehtikuusella on poikkeuksellinen kestävyys metsäpaloja vastaan, mikä johtunee paksusta tyvikaarnasta ja kyvystä kasvattaa nopeasti palosta syntyneet haavat umpeen. Myrskynkestävyys on myös hyvä, mikä puolestaan johtunee syvälle maahan ulottuvasta juuristosta sekä lujatekoisesta rungosta. Siperian lehtikuusi soveltuu erinomaisen hyvin lumituhoalueiden metsitykseen, sillä lehtikuusethan pudottavat neulasensa talveksi. Tämän seurauksena latvukset eivät kerää lumimassoja samaan tapaan kuin muut havupuut. Siperian lehtikuusi ei ole myöskään kovin hallanarka.

Siperian lehtikuusi on erittäin kestävä lahoa vastaan. Maahan kaatunut puu saattaa säilyä vahingoittumattomana jopa vuosikymmenen ajan. Lahonkestävyys perustuu pihkaisuuden ohella sydänpuun sekä kesäpuun poikkeuksellisen suureen osuuteen.

Puuaine on suhteellisen raskasta ja ilmakuivan puun ominaispaino on keskimäärin 640 kg/m3. Suuresta ominaispainosta johtuen puu ui vedessä hyvin syvällä (vasta kaadetun puun ominaispaino 850 – 920 kg/m3). Siperian lehtikuusen puuaineen tunnusomaisia merkkejä ovat voimakkaasti kehittyneet sydän- ja kesäpuuosa. Sydänpuu eroittuu punaisenruskeana jyrkästi vaaleasta, ruskeaan vivahtavasta mantopuusta. Sydänpuun osuus lisääntyy iän myötä siten, että sen osuus on n. 75 % 100 -vuotisissa puissa. Vuosiluston kesä- ja kevätpuuosan välinen raja on selvästi eroitettavissa. Kesäpuu on ominaisuuksiltaa lujaa ja sen osuus vaihtelee 30 – 50 %:iin. Puulajille tyypillinen lujuus ja raskaus johtuukin pääasiassa juuri kesäpuuosuuden keskimääräistä suuremmasta osuudesta.

Puulajin keskeisimpiä teknillisiä ominaísuuksia on sen suuri kestävyys kosteuden ja kuivuuden vaihteluille. Puuaines on hyvin lahonkestävää ja on osittain juuri tästä syystä hyvin arvostettua. Lahonkestävyydelle merkityksellistä on puun sisältämien uuteaineiden, kuten pihkapitoisuuden määrä ja laatu. Siperian lehtikuusen lahonkestävyys paranee myöhemmällä iällä sydänpuun kehityksen myötä. Siperian lehtikuusta on pidetty vaikeasti kuivatettavana, koska väärin suoritettu kuivaus aiheuttaa vääristymiä ja halkeilua. Kieroutuminen ja syrjävääryys vähenevät etäisyyden kasvaessa ytimestä.

Siperian lehtikuusella ei ole vastaavanlaisia kulttuurisia perinteitä Suomessa kuten muilla puulajeilla. Se on vierasperäinen puulaji, joka on yrittänyt vakiinnuttaa asemaansa viimeisen 150 -vuoden ajan Suomalaisissa metsissä.

Lähde: Metsäekologian laitos

Nonsense (as previously promised)

sediment of eons pressing down
on the shoots of delicate hopes
with no regard for green fantasy

meandering intent finding its way
not knowing how far
still to go

is that a lawn mower I hear?

Balance

Apart from children, of all the things that give life meaning, I think directional motivation with proper amount of slack is best. Try to achieve something too hard, and in the long run you´ll feel spent. Get lazy, and you are filled with irritation and sometimes even certain amount of shame. As countless people have said, its all about balance. So ´go for it´, but go with a smile.

This dynamic flux of doing and not doing can be broken down within myriad of tempos. Within one single day, one should usually find intense and loose moments. Its the same when applied to a week, a whole season, one whole year and so forth. Its natural! Rest and work, growth and stillness, soberness and pure unlimited silliness should all take their turns.

There are great personal differences regarding what is natural at any given time of course, and in this way as individuals we all bring valuable variety to the whole. If everybody would act and feel the same, things would become stagnant and in the long run unhealthy. On the other hand, too much contradiction and contest, and our social experience and reality would weigh unnecessarily heavy on us.

I´m propably trying to say something lofty here, so my next post will be utter nonsense. Balance, remember?

Grasp and let go

Please stop and think… Are you trying to understand something? Or are you trying to understand all? Or perhaps the question is irrelevant to you? Please stop and think… Which one is your way?

Now, in order to grasp the meaning of anything, one must see the context. In the same way, in order to see all, one should be aware of the parts. This is very difficult, perhaps often even impossible. However, we humans can embrace totality and pecuriality of life when a certain balance is struck. A balance that grows out of the mundane and sacred, physical and mental, simple and complex, understanding and also not knowing. You see, not understanding and knowing it, is crucial ingredient of wisdom.

I don´t pretend to know anything, but I have ideas. If these ideas resonate with others´ ideas, then there is common ground and these ideas become a field of thought, feeling and communication. Only with communication of our thoughts and feelings can we understand each other.

With understanding can also division become apparent. Don´t look the other way, since life is a system of difference always trying to balance itself. See yourself as part of the whole, and everything becomes naturally connected. Loss and gain, good and bad, whatever might emerge. This doesen´t mean you should be detached or indifferent. You are still you, living exactly your life. You are responsible, but also inherently innocent. To a point.

So what is my message? Don´t get lost in the totality of it all, and don´t get lost in the small parts trying to grind your being into meaningless fragments of reactionary human pulses. Stop and get centered. See. Feel. Think. You´ll get what I mean… It doesen´t matter if you are smart or not, young or old, poor or rich, man or woman… When you absolutely give yourself a chance, you will find a way. Now isn´t that comforting?

Grasp and let go.

Springtime for Vikings

One sure sign of spring is when you need to go and apply insane amounts of tar on your Viking Ship. In no time, she will gently sway by the mooring post and you are itching to sail to foreign countries to burn and pillage. And maybe to pick up your uncle as well, stuck somewhere in Paris thanks to Icelandic volcanoes with unpronouncable names…

See Ancient Technology students (Mynämäki, Finland) taking care of our baby, lovingly called Helga. Big thanks for the work go to Esko (our teacher in all things floating), Riika, Taneli, Saara, Nana, Sami, and Adonika.

Knapping mini-workshop

I just spent the weekend showing knapping basics to four archaeology students. We covered hard hammering, soft hammering, pressure flaking, indirect percussion and grinding. Needless to say, two days of work only scratched the surface of the subject. Still, we were able to produce some really nice flakes with all the aforementioned percussion and pressure methods.

Grinding some pieces of the famous Köli red slate on various sandstones with water also produced results. One of the students also tried knapping olivine diabase and amhibolite chlorite slate, types of rock used (among others) during the Stone Age in Finland. As predicted, olivine diabase requires great force and mostly hard hammering, while ´AC slate´ was somewhat easier to brake in a desired fashion.

Flint is not indigenous rock to Finland, but it was imported from the East already at the beginning of the Mesolithic. During the Neolithic, flint was imported to Finland also from Southern Scandinavia – just the type of rock we used for the workshop.

We also had little bit of time to try our various flakes for different types of work; cutting leather, planing wood, and sawing bone. Different types of edges and their uses hopefully became apparent to the students.

While the students were hard at work, I made couple of Pulli type mesolithic arrow heads from simple blades. These are intented for Kuttelo Stone Age Action Group´s demos and camps, so I gave them to our group´s subject specialist Tuukka.

Lyly or compression wood

Finnish word lyly refers to the reaction wood of coniferous trees, called compression wood in English. It forms when the tree is subjected to mechanical stress, and helps to bring parts of the plant into an optimal position. This stress may be the result of wind exposure, excess of snow, soil movement, human activity etc.

Asymmetric growth is a reliable indicator of reaction wood. The cambium in the affected part of the trunk is more active on one side, leading to thicker growth rings. Branches practically always have reaction wood, since they need support to maintain their horizontal or nearly horizontal position.

There are two different types of reaction wood, which represent two different approaches to the same problem by different types of trees. In angiosperms reaction wood is called tension wood or vetopuu in Finnish (litterally ´pull-wood´). Tension wood forms above the affected part of the plant, pulling it up. It is composed almost entirely of cellulose. In conifers reaction wood is called compression wood, and it forms below the bent part, pushing it up. Compression wood is rich in lignin.

Reaction wood is usually undesirable in any commercial application, primarily as its mechanical properties are different: it breaks the uniformity of timber, and it also responds differently to changes in moisture. However, in many traditional applications lyly and vetopuu are greatly desired. For example ancient Finns used lyly for the left foot ski, while many Fenno-Ugrian peoples from Finland to Siberia used pine, fir or larch lyly for the belly of their many-wood laminated hunting and war bows. Birch or bird cherry tension wood was most likely often used for the back of these bows.

With some experience one can see the length, thickness, and straightness of lyly by looking and sometimes touching the growing tree. This is important in order to avoid unnecessary cutting of the tree.

If one is looking for lyly for bow belly, it is important that the compression side of the tree trunk is free of branches, and that the lyly straight, without any turns or spiralling. After felling the tree, lyly can be clearly seen thanks to its reddish colour.

In the old days, Finns and Sámi people would go to the forest and bind young pines in order to create lyly. This would ensure future supply of this important material.

NEW: Kuttelo Gallery

You can now enjoy pictures taken during Stone Age Action Group Kuttelo´s camps and demos. You can find the ´Kuttelo Gallery´ at top right corner of this blog.

Gallery is featured as slideshow, requiring javascript. All pictures copyright of Elina Helkala, Ilja Koivisto, Mikko Kannisto and Miika Vanhapiha (Kuttelo 2003, 2008, 2009).

One Year in Stone Age

Aim of the ´One Year in Stone Age´ project (OYSA) is to answer various questions regarding Stone Age material culture, especially utility items, via long term reconstruction of use contexts through experimental archaeology. Goal is also to shed light on physical and psychological demands that Stone Age way of life put on humans, as well as to find out how this way of life affects people trying it today. Important part of the project is to answer questions related to Stone Age subsistence issues.

Project´s emphasis is on the research of Mesolithic Stone Age of Northern Europe, including Finland and its neighbouring countries. Project´s field period will be full 12 months, in order for the project team to gain experience on different seasons, and the benefits as well as restraints they most likely have had on Stone Age life. Project aims to execute the field period somewhere in Finland as one continuous field experiment. Other possibilities include northern Sweden or Russia.

Various carefully defined parts of the project are to be executed as standard experimental science, which requires extensive planning and preparation, as well as documentation during the field period. This means that the project staff can be roughly defined into two groups; those participating the field period as Stone Age volunteers, and everyone else. Due to obvious challenges the field period will create, the project will use various services of medical professionals.

The project must be able to adapt and even change if necessary its field goals and manner of execution, according to dynamic circumstances and changing science problems. The aim is however to ensure as continuous field period as possible, thus giving the volunteers necessary time and peace for everyday survival, as well as possibility to concentrate on important research and non-research issues of the day.

After the field period, project´s research staff and partners will analyze all the documentation. At this point, documentary film and book projects describing the endeavor will start. OYSA will aim to fund itself fully afterwards, through the sales of publishing and/or distribtion rights of the aforementioned documentary films and books. Research papers and scientific publications concerning the project are also produced at this point.

One Year in Stone Age project is now seeking project leadership, interested archaeologists and other scientists, documentarists, volunteers for the project´s field period, partners, and public as well as private funding.

Depending on the amount and timing of support the project will receive, earliest starting point for the project´s field period at this moment seems to be summer of 2012.

You can find OYSA also in Facebook, including information on how to apply for the project.

 

nielen…

nielen medialukutaitoa heikentävän viagrani
ja yhdyn kansakunnan aivottomaan messuun
huomiotaloudesta riippuvaisten olioitten lavaorgioihin
ilman ehkäisyä tai ajatusta mistään

en enää muista mitä hetki sitten tilasin
mutta pizzeriassa luen rikkirevittyä juorulehteä
kannesta kanteen tahmeasti tavaten

päivän sana on kuulemma nyrkkinainti

aha

mummon markka…

mummon markka ja ukin pystykorva
kalju pressa ja ujot rokkiohjelmat

vähintään neljän vuoden kierto muodissa
kuusi jos ollaan maalla

merkkareita ilman kokostandardia
ja banaanit reilusti riistettyinä

70-luku!

Muinaistekniikkaa ei aidosti haluta Loimaalle?

Loimaan lehdessä 26.3. muinaistekniikan koulutusta kommentoinut johtava rehtori Risto Sinervo väittää, että koulutuslinjan aloittaminen Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa vaatisi 275 900 euron investoinnit. Haluaisin kuulla mihin luku perustuu, sillä oma käsitykseni asiasta on aivan toinen. Käytännössä muinaistekniikan koulutuksen kun voisi käynnistää Loimaalla välittömästi vain muutaman tuhannen euron alkuinvestoinneilla, samalla kun käyttämättömäksi jääviä huippukalliita puuntyöstölaitteita voisi myydä muualle. Hieman mittavammat investoinnit esim. märkä- ja tulityötilojen luomiseksi voitaisiin siirtää uuden toiminnan toiselle ja osin myös kolmennelle vuodelle, eikä niidenkään yhteissumma tulisi oman arvioni mukaan ylittämään muutamaa kymmentä tuhatta euroa. Ehkä rehtori Sinervon mukaan tarkoitus olisikin rakentaa muinaistekniikalle oma työhallinsa, jonka lopulliset rakennuskustannukset tulisivat kaiken lisäksi ylittämään alkuun ilmoitetut kustannukset reippaasti. Tästähän Loimaalla on tietojeni mukaan jo kokemusta mm. logistiikkakoulutuksen hallihankkeen tiimoilta. Tai ehkä miltei kolmensadantuhannen euron madonluvuilla on viime tiistaina ollut ainoastaan tarkoitus pelästyttää Loimaan koulutuskuntayhtymän muut päättäjät muinaistekniikkakoulutukselle vastaisiksi?
 
Rehtori Sinervo mainitsee muinaistekniikkaa opiskelevien olevan aikuisia, jotka tulevat ympäri Suomea. Tämä on sikäli totta, että kaukaisimmat muinaistekniikan opiskelijat ovat tulleet toiselta puolelta maata ja jopa muista Pohjoismaista, oppilaiden ikäjakauman ollessa 16-55 vuotta. Kummastusta minussa kuitenkin herättää Sinervon ajatus siitä, että Loimaan ammatti- ja aikuisopiston pääasiallinen tehtävä on tarjota koulutuspaikkoja ainoastaan oman alueen nuorille. Kertoohan jo po. koulutusyksikön nimi siitä, että oppilaitoksen opiskelijat voivat olla myös aikuisia. On niin ikään vaikea katsoa muinaistekniikan maanlaajuisen kiinnostuksen olevan koulutukselle haitta, sijoittui se sitten minne hyvänsä. Oma arvonsa on kaiken lisäksi niillä valmistuneilla kaikenikäisillä muinaistekniikan artesaaneilla, jotka ovat jääneet koulutuspaikkakunnalleen tai lähialueille asumaan ja perustaneet siellä yrityksen tai jatkaneet opintojaan mm. arkeologian parissa Turun yliopistossa.
 
Kuten alkuperäisessä artikkelissa todetaan, Loimaa sai 15 uutta aloituspaikkaa jotka nyt menevät mitä ilmeisimmin logistiikkakoulutuksen hyväksi. Muinaistekniikan koulutuksen puolesta taistelleet ovat ilmeisesti käsittäneet jotain väärin, sillä opetusministeriöltä haetuista aloituspaikoista 10-12 oli tietojeni mukaan korvamerkitty muinaistekniikan koulutuksen aloittamiseen Loimaalla. On totta, että Loimaalle haettiin yhteensä neljääkymmentäviittä aloituspaikkaa, joista leijonanosa olisi käyetty logistiikkakoulutuksen vahvistamiseen. Haetuista paikoista saatiin vain 15, mutta tästäkin olisi riittänyt 3-5 paikkaa logistiikalle, samalla kun vetovoimainen muinaistekniikan koulutus olisi voitu Loimaalla aloittaa jo syksyllä 2010.
 
On mielenkiintoista nähdä mitä Loimaalla päätetään ensi kesäkuussa vuoden 2011 koulutuslinjojen osalta. Vaikka kiinnostus ja tahtotila muinaistekniikan koulutusta kohtaan osoittautuisikin tuolloin vahvaksi, ei tarvittavia aloituspaikkoja enää ole vaan niitä tulee hakea opetusministeriöltä uudelleen. Miten OPM siinä tapauksessa suhtautuu tilanteeseen, jossa sama koulutuskuntayhtymä hakee aloituspaikkoja samaan tarkoitukseen jo toista kertaa? Ja onko muinaistekniikan koulutusta nopeampien ja kulttuurialaa ehkä enemmän arvostavien koulutusyksiköiden kosintakilpailun jäljiltä Loimaalle enää saatavilla?

Loimaan lehden alkuperäinen artikkeli on luettavissa täällä.

Loimaa sanoi EI muinaistekniikalle

23.3. tiistaina pitämässään kokouksessa Loimaan seudun koulutuskuntayhtymä päätti olla aloittamatta muinaistekniikan koulutusta Loimaan aikuis- ja ammattiopistossa. Alunperin muinaistekniikalle opetusministeriön korvamerkitsemät aloituspaikat tullaan nyt käyttämään Loimaalla johonkin muuhun. Tarkkaa kohdetta ei allekirjoittaneella ole tiedossa, mutta ne käytettäneen logistiikkakoulutuksen hyväksi.

Syksyllä 2011 jatkettavien ja mahdollisesti aloitettavien koulutuslinjojen osalta Loimaalla tehdään päätöksiä ensi kesäkuussa. Käytännössä tämä ei tarkoita muinaistekniikan osalta yhtään mitään, joten kauan odotettu Loimaan vastaus on valitettavasti “EI”. Mikäli päätös kummastuttaa tai herättää närkästystä, itse kukin voi olla yhteydessä Loimaan johtavaan rehtoriin Risto Sinervoon (risto.sinervo@loikky.fi).

Miten tästä eteenpäin?

Allekirjoittanut sitoutuu jatkamaan muinaistekniikan puolesta taistelemista. Käytännössä tulen olemaan yhteydessä maamme eri oppilaitoksiin, tavoitteena uuden kodin löytäminen muinaistekniikan koulutukselle. Mikäli tiedät missä päin hyvänsä Suomea sijaitsevia lupaavia ja kulttuurimyönteisiä koulutusyksiköitä, jotka arvostaisivat tuloksellista ja näkyvää kulttuurialan koulutusta, ole yhteydessä!

Tulevaisuus todellakin on kulttuurin

Kulttuuriministeri Stefan Wallin kirjoitti tänä aamuna (24.3.) Turun Sanomien kolumnissaan, että “tulevaisuus on kulttuurin”. Perusteluiksi hän mainitsi mm. valtion 30 prosenttia kasvaneen kulttuuribudjetin ja yhdeksi merkiksi kulttuurin kasvavasta asemasta opetusministeriön vappuna virallistuvan uuden nimen opetus- ja kulttuuriministeriö.

Ministeri Wallin on oikeassa, sillä kuten hän itsekin toteaa, “aineeton, ekologinen ja eettinen kulutus sekä kulttuurin kulutus ovat kansainvälisestikin kasvavia trendejä”. Hän myös oivaltavasti viittaa nykyajan elämyksellisyyttä korostavaan elämäntapaan, kiireettömyyden arvostukseen ja leppoisteluun.

Muinaistekniikan koulutuksen kannalta erityisen mielenkiintoinen on ministeri Wallinin mainitsema tuore nuorisobarometri, jonka mukaan “nuorten keskuudessa kulttuurin harrastus ja arvostus ovat selvästi voimistuneet”, samoin kuin “luoville aloille hakeutuminen on suosittua”. Kulttuurialoihin lukeutuvan muinaistekniikan koulutus elää kuitenkin tienhaarassa – matkalla joko hautaansa tai muuten epävarmaan tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessani ei ole vielä tiedossa onko Loimaan seudun koulutuskuntayhtymä tehnyt myönteisen vai kielteisen päätöksen jatkaa Raision seudun koulutuskuntayhtymän Mynämäellä tappamaa muinaistekniikan koulutusta. Niin tai näin, mistä johtuu että eurooppalaisittain ainutlaatuista muinaistekniikan koulutusta ei ole kaikilla tahoilla ymmärretty yhdeksi tulevaisuuden menestystekijäksi? Johtuuko se siitä, että ns. luovaa taloutta on koulutuspäättäjien keskuudessa hahmotettu perinteisen teollisuuden toimintamallien pohjalta, kuten Wallin viittaa kolumnissaan? Hän korostaa, että “nyt on korkea aika ymmärtää luovan talouden ja kulttuuritoimialojen talouden oma toimintalogiikka ja kehittää sitä tältä pohjalta”.

Kuten olen jo muualla kirjoittanut, muinaistekniikka on monipuolisuutensa sekä suhdanneriippumattomuutensa ansiosta nykyaikainen menestystekijä. Sen koulutus on ollut Suomessa tuloksellista ja työllistävää, suurta yleisöä ja varsinkin nuoria kiinnostavaa, sekä kaiken aikaa uutta luovaa. Muinaistekniikka on mielestäni ihmisen ja ympäristön huomioon ottava taitajuuden tie, jota ei saa kadottaa. Koen ministeri Wallinin puhuvan samasta asiasta hänen todetessaan seuraavaa:

Kansainvälisesti ja kansallisesti kaikilla yhteiskunnan aloilla erityisen selviä voimatekijöitä ovat kestävä kulttuuri, monikulttuurisuus ja kulttuurinen moninaisuus sekä luovuus.

Tulevaisuuden menestykseen kuljetaan kahta tietä: säilyttämällä vanhaa ja arvokasta sekä kehittämällä uutta ja kiinnostavaa. Pysyvien kulttuuristen arvojen ja kulttuuriperinnön ymmärtäminen ja vaaliminen ovat uuden luomisen perusta.

Tulevaisuuden kukoistuksen menestystekijäksi nousee… kulttuurin läpäisevä vaikutus koko yhteiskunnassa: sosiaali- ja terveyssektorilla, yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa, monikulttuurisen yhteiskunnan rakentumisessa, koulutuksessa tai uusien tuotantotapojen luomisessa.

Kulttuuri-intensiteetti kasvaa kaikessa tuotannossa: tuotekehityksessä, palveluissa ja toimintakonsepteissa. Monet merkit puhuvat nyt sen puolesta, että taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallinen vaikuttavuus on vahvistumassa.

Nuoret luovat ammattilaiset ovat yrittäjyyshakuisia. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisille on aukeamassa yhä enemmän työllistymismahdollisuuksia myös perinteisten ydinalojen ulkopuolella.

Huolimatta ministeri Wallinin visioista, toisen asteen koulutuksessa kulttuuriala on selkeästi hätää kärsimässä sillä eri koulutusyksiköt ja koulutuskuntayhtymät karsivat tai uhkaavat karsia kulttuurialan opetusta ympäri Suomea. Vaikka kaikkea kulttuurialan koulutusta ei ollakaan purkamassa, on moni menestyvä koulutuslinja saanut hävitä alueellisten koulutusstrategien reagoidessa suhdanneherkkien perinteisten teollisuusalojen alueellisiin tarpeisiin. Seuraava muutos suhdanteissa onkin sitten tehnyt lyhytjänteisen ja näköalattoman toiminnan turhaksi, samalla kun mikään ei enää tunnu palauttavan menetettyjä kulttuurialan koulutuspaikkoja.

Oma lukunsa ovat myös ne kulttuurinvastaiset koulutuspäätökset, jotka ovat perustuneet syvään tietämättömyyteen tai puhtaaseen asenteellisuuteen. Muinaistekniikan koulutuksen lopettamispäätös kuuluu valitettavasti tähän ryhmään. Voisikohan ministeri Wallin kiertää Lounais-Suomalaisissa koulutuskuntayhtymissä muistuttamassa kulttuurialan voimasta ja kansallisesta arvosta sekä menestyksen avaimista?

Lisää tietoa muinaistekniikan koulutuksesta saat lataamalla powerpoint -esityksen (7,3 MB) osoitteesta http://http://www.box.net/shared/ol0v3sfy4h (Esitys on nimestään huolimatta suomenkielinen.) Esitys on laadittu vuonna 2008, joten sen mainitsemia muinaistekniikan lopputöitä on sittemmin tullut lisää. Mitä esityksen tuloksellisuuslukuihin tulee, on tilanne edelleen aivan yhtä hyvä …ellei parempi.

ei tässä mitään uutta…

ei tässä mitään uutta
päivän alla ihmeellistä
mittaa miehet toisistaan ottaa
verta vauhkona laskevat

hevosineen päälle käyvät
suuna päänä sisuksiin

turha täällä on roikkua
kalmokankailla kiemurrella!

Malli tuenilmaisukirjeestä: “Kyllä muinaistekniikalle Loimaalla!”

Alla olevaa mallia tuenilmaisukirjeestä saa vapaasti muuttaa tai käyttää sellaisenaan Loimaan päättäjiä lähestyttäessä. Tekstiä saa vapaasti jakaa eteenpäin.

KYLLÄ MUINAISTEKNIIKALLE LOIMAALLA!

Muinaistekniikan koulutus on eurooppalaisittain ainutlaatuista kulttuurialan koulutusta, joka ottaa huomioon vanhat käsityöperinteet ja arkeologisen tutkimuksen esille tuoman tiedon menneiden aikojen elämästä. Muinaistekniikka yhdistää tämän tiedollisen ja taidollisen pääoman nykyaikaiseen käsityöläisyyteen ja laajemmin kulttuurialan ammattiosaamiseen. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja näkökulmia niin käsityöläisille, muinaistutkijoille, taiteilijoille, erilaisten tapahtumien sekä näyttelyiden sisällöntuottajille kuin vaikkapa paikallisuuteen ja luontoon panostaville matkailuyrittäjille.

Muinaistekniikka on monipuolisuutensa sekä suhdanneriippumattomuutensa ansiosta todellinen nykyaikainen menestystekijä. Sen koulutus on ollut Suomessa tuloksellista ja työllistävää, suurta yleisöä ja varsinkin nuoria kiinnostavaa, sekä kaiken aikaa uutta luovaa. Näistä tosiasioista huolimatta muinaistekniikan koulutus lakkaa nykyisessä opinoahjossaan Mynämäellä toukokuussa 2011, Raision seudun koulutuskuntayhtymän tekemän päätöksen myötä. Tilanteesta johtuen neuvotteluita muinaistekniikan koulutuksen aloittamisesta Loimaan aikuis- ja ammattiopistossa on käyty viime kuukausina tiiviisti. Asiasta päätettäneen Loimaan seudun koulutuskuntayhtymässä tiistaina 23.3.

Mielestämme arvokas muinaistekniikan koulutus ei saa maassamme loppua! Loimaan seudun koulutuskuntayhtymällä onkin nyt mahdollisuus tehdä näkyvä kulttuuriteko ja päätöksellään varmistaa muinaistekniikan koulutuksen tulevaisuus. Tämä tapahtuu päättämällä koulutuksen aloittamisesta Loimaan aikuis- ja ammattiopistossa mahdollisimman pikaisesti.

Muinaistekniikka on ihmisen ja ympäristön huomioon ottava taitajuuden tie, jota ei saa kadottaa.

Muinaistekniikan tulevaisuus Loimaalla ratkeaa 23.3.?

Muinaistekniikan tulevaisuudesta Loimaalla päätetään vihdoin virallisesti Loimaan seudun koulutuskuntayhtymän tulevassa kokouksessa, joka pidetään Loimaan ammatti- ja aikuisopiston tiloissa tulevana tiistaina eli 23.3.

Vaikuttaa siltä, että vastustusta muinaistekniikan aloittamiselle löytyy koulutuskuntayhtymätasolla, mutta niin löytyy myös tukeakin! Esimerkiksi osa Loimaan seudun koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuuston jäsenistä on myötämielisiä muinaistekniikan suhteen. Mielenkiintoista kuitenkin on, että heiltä on korkeammilla palleilla istuvien muinaistekniikan vastustajien toimesta pimitetty muinaistekniikkaan ja koko tilanteeseen liittyvää tietoa viimeisten 6 kuukauden ajan. Loimaalla pelataan siis kovaa peliä ja varsinkin nyt kun maali lähestyy, peli kiihtyy.

On vaikea sanoa vastustetaanko eräiden Loimaan vaikuttajien toimesta muinaistekniikkaa sinänsä. Joka tapauksessa tilannetta mutkistaa koulutuskuntayhtymässä suuria investointeja saanut ja vaatinut uusi logistiikka-alan koulutus, jonka asemalle muinaistekniikka koetaan uhaksi. Satoja tuhansia euroja oletettua kalliimmaksi osoittautuneet logistiikan halli-investoinnit ovat asettaneet tietyille tahoille valtavat menestyspaineet ao. koulutuksen suhteen, ja sitä muinaistekniikka nyt uhkaa omine aloituspaikka- ja rahoitustarpeineen.

Kuvaavaa Loimaan pelille on se, että arvioitaessa muinaistekniikan aloittamisen vaatimia kertainvestointeja, lukuja on tietojeni mukaan papereissa muutettu härskisti ylöspäin. Hallitus tuleekin tiistaina saamaan eteensä väitteen, jonka mukaan muinaistekniikka vaatisi peräti hulppeat 300.000 euroa käynnistyäkseen. Jokainen joka tietää tilanteesta enemmän ymmärtää, että totuus saattaa olla vain kymmenesosa tuosta.

Tässä taistelussa ei ole kyse vain muinaistekniikan kansallisesta olemassaolosta vaan myös paikallisella tasolla kulttuurialan tulevaisuudesta. Loimaan ammatti- ja aikuisopisto nimittäin tarvitsee muinaistekniikkaa aivan kuten muinaistekniikka tarvitsee heitä, sillä merkit viittaavat kulttuuripuolen koulutuksen alasajoon Loimaalla mikäli uusia tuulia ei alan purjeisiin saada. Juuri tätä muinaistekniikka on tarjoamassa, mutta tietyille tahoille tämä ei näemmä sovi suunnitelmiin.

Mitä tehdä?

Jos haluat vaikuttaa tilanteeseen ja ilmaista tukesi muinaistekniikan koulutukselle Loimaalla, kirjoita tai soita Loimaan seudun koulutuskuntayhtymän johtotiimin jäsenille:

Loimaan koulutuskuntayhtymän johtava rehtori Risto Sinervo (02 – 7608 1201, 040 – 900 1278, risto.sinervo@loikky.fi)

talousjohtaja Leena Suonkanta (02 – 7608 1202, 040 – 900 1279, leena.suonkanta@loikky.fi)

rehtori Tarja Asula (02 – 7608 2320, 040 – 900 1322, tarja.asula@loikky.fi)

rehtori Markku Kaurila (02 – 7608 2341, 040 – 900 1330, markku.kaurila@loikky.fi

 

Lisäksi sinun kannattaa ilmaista tukesi muinaistekniikalle yhtymähallituksen ja yhtymävaltuuston jäsenille. (Valitettavasti kaikkia yhteystietoja minulle ei ole, mutta suurin osa löytynee numerotiedustelusta.)

Yhtymähallitus (sähköposti lienee monen kohdalla muotoa etunimi.sukunimi@loikky.fi)

- puheenjohtaja Virtanen Leena (050 – 350 6944, myös yhtymävaltuuston jäsen)
- varapuheenjohtaja Alppiranta Jari (050 – 553 9038, 050 – 558 7674)
- Junnila Arja (040 – 842 8602)
- Korvenpää Jukka (040 – 514 0137)
- Lehtinen Juha (0400 – 828 818)
- Ojala Virpi
- Pennala Pia
- Ruohonen Veikko
- Toivonen Osmo

Yhtymävaltuusto (sähköposti lienee monen kohdalla muotoa etunimi.sukunimi@loikky.fi)

- puheenjohtaja Nikkanen Kaarina (050 – 341 9425)
- I varapuheenjohtaja Tuominen Veikko (044 – 504 1627)
- II varapj. Mäkilä Eveliina (045 – 130 0903, 045 – 121 0506)
- Anttila Jarmo (044 – 086 0261)
- Heikkilä Juha
- Heikkilä Marko (044 – 055 0661)
- Jalli Marja (040 – 763 5055)
- Jokela Tarja (050 – 548 8343)
- Kössi Päivi
- Laakso Anu
- Loponen Marika
- Mäenpää Jari
- Ojala Virpi
- Paju Pekka
- Portaala Mari
- Raitis Tiina
- Rastas Tapio
- Ruohonen Veikko
- Saarikallio Simo
- Savikangas Arto
- Seppä Pauliina
- Tupala Merja
- Uusitalo Ilkka
- Virtanen Leena (050 – 350 6944, samalla yhtymähallituksen puheenjohtaja)

KIITOS TUESTASI!

Paremman rasvan puolesta… ja enemmän.

Itsenäisyyspuolueen puoluesihteeri Lena Wiksten kirjoittaa blogissaan “Paremman Suomen puolesta” ravinnostamme ja erityisesti siitä miten nykyiset ravintosuosituksemme ovat rasvojen osalta vääriä. Kyse on paleoruokavalioon tutustuneille erinomaisen tutusta asiasta, mutta jutussaan Wiksten oivallisesti kiteyttää sen miten virallinen näkemys on tutkimustulosten vastainen.

Jutussaan hän puuttuu myös vääriin ravintosuosituksiin perustuvaan veropolitiikkaan toteamalla, että: “Kaikista tyydyttämättömän rasvan vaarattomuutta ja jopa välttämättömyyttä osoittavista tutkimustuloksista huolimatta meillä ollaan suunnittelemassa rasvaveroa, joka kohdistuisi paitsi teollisesti muunneltuihin transrasvoihin myös luonnollisiin eläinrasvoihin.”

Jutun voit lukea täällä.

maahan kaivettu…

maahan kaivettu pysyy
ilmoille poltettu katoaa

ei kai kukaan kalmistoissa kävele
muuten kuin sokeana rakkaudesta?

hän syö ja juo…

hän syö ja juo kuten ennenkin
mut ilman palvontaa

keväällä sotahuutonsa kajauttaa taas
mut ilman toisten kunnioitusta

päällikkö ilman valtaa
valtakunta kadonneena
väki käsistä valunut

ei hän pois ole mennyt
muuten kuin sydämistämme

kalsean veden likeiset sanat…

kalsean veden
likeiset sanat
puhuvat hukkuneiden kieltä

metsän pettävä kuiskaus
kertoo miesten kuolemasta

suolla sumussa
hanhen huuto

Footwear finale

Below more shoe pics! These are of finished and ready footwear made by my students at a course we just had. Style is Iron Age, primitive and Medieval.

Vesiselvä juttu

Maailman vedestä alle kolme prosenttia on makeaa vettä. Tästä melkoinen osa on saastutettu ihmiselle kelpaamattomaksi. Kosteikot puhdistavat omalta osaltaan vesistöihin virtaavaa vettä, mutta yli 60 prosenttia maailman kosteikoista on tuhottu viimeisen sadan vuoden aikana. Tällä hetkellä 80 maata kärsii veden niukkuudesta, 6000 lasta kuolee päivittäin janoon ja noin 18 miljoonaa lasta ei pääse kouluun koska päivä kuluu veden hakuun 5-10 kilometrin päästä kotoa.

Mihin käytämme jäljellä olevia väheneviä juomakelpoisen veden varantojamme?

Yhden auton valmistaminen kuluttaa 350 000 litraa vettä. Yhden öljytynnyrin (159 litraa) tuottaminen kuluttaa vettä kahdesta seitsemään tynnyriä. Yhden mikrosirun valmistus vie vettä 32 litraa, 25 kg vehnäsäkin tuottaminen 30 litraa, yksi omena 99 litraa, banaani 107 litraa, 25 kg maissia 22 litraa ja 25 kg riisiä 77,5 litraa. 12 kauniin ruusun kasvattaminen vaatii vettä 120 litraa ja yhden puuvillapaalin tuottaminen peräti 1,8 miljoonaa litraa. Paali sinimailasta vaatii Pohjois-Kaliforniassa kasvaakseen 70,5 litraa vettä. Lukemattomia paalimääriä tätä märehtijöiden herkkua viedään suurin kustannuksin joka vuosi USA:sta Japaniin, jossa se syötetään sikäläiselle Kobe -pihvikarjalle. 375 kilon erä japanilaista laatulihaa kuluttaa ennen kuolemaansa 5,2 miljoonaa litraa vettä. Suurin osa lihasta rahdataan tietenkin Amerikkaan. Yhden laatupihvin tuottamiseen kulutettu öljy- ja vesimäärä kuvatulla mallilla on käsittämättömän suuri. Kyse ei myöskään ole ihan lähiruoasta.

Pumppaamme maailmanlaajuisesti pohjavettä yli 15 kertaa sen määrän mitä vettä palautuu pohjavesivarantoihin. Lisäksi maailmassa on yli 50 000 isoa patoa, jotka ovat riippumattomien asiantuntijoiden mukaan kuin veritulppia maapallon verenkierrossa. Sotkemme kaikin mahdollisin tavoin veden kiertokulkua eli hydrologista kiertoa, joka on veden olomuodon muutoksia nesteestä vesihöyryksi ja jääksi tai päinvastoin, mutta ennenkaikkea veden jatkuvaa liikettä vesikehässä. Veden kiertokulku voidaan jakaa neljään osaan: sadantaan, valuntaan, haihduntaan ja infiltraatioon. Viime mainitussa vaiheessa vesi palautuu pohjavesivarantoihin.

Ihmisen vastuuton vedenkäyttö on johtanut laajoilla alueilla eroosioon ja pintamaan kovettumiseen. Tuhoutunut pintamaa ei enää tuota ravintoa yhtä tehokkaasti kuin ennen (tai ei enää lainkaan), eikä satava tai virtaava vesi myöskään imeydy syvälle maaperään. Näin ollen vesi joko haihtuu takaisin taivaalle tai sitten se valuu meriin. Maailman makea vesi katoaa siis enimmäkseen suolaisiin meriin, missä tämä kehitys – uskokaa tai älkää – johtaa asiantuntijoiden mukaan jopa merenpohjan järistyksiin merenpohjaan kohdistuvan paineen kasvaessa.

Veden yksityistäminen

Suurin osa Euroopan ruusuista kasvatetaan Keniassa Navaisha-järven tarjoaman veden avulla. Järvi on ruusubisneksen vuoksi kuivumassa samalla kun jokainen ruusuille annettu kallisarvoinen vesipisara on pois alueen ravinnontuotannosta.

Kuivuva Navaisha-järvi.

Paikallista tilannetta pahentaa Maailmanpankki (World Bank), joka vaatii Kenialta veden vientiä jotta valtion lainoja voitaisiin antaa pankin toimesta anteeksi. Palkittu englantilainen luontodokumenttikuvaaja, ympäristöaktivisti ja luonnonsuojelija Joan Thorpe Root taisteli tilannetta vastaan, mutta vähemmän yllättävästi hänet tapettiin AK-47 -rynnäkkökivääreillä kotinsa kylpyhuoneeseen.

Makea vesi on globaalissa mittakaavassa siirtymässä monikansallisten suuryritysten yksityisomistukseen. Lukemattomien tytäryritysten ja brandinimien takana lymyää lähinnä kolme yritystä; ranskalainen Suez, ranskalainen Veolia ja RWE/Thames, jonka todellinen nykyomistaja on kansainvälinen investointipankki Macquarie Bank. Oma osuutensa on vielä amerikkalaisella Bechtelillä ja sveitsiläisellä Nestléllä. Oma tutkimusaiheensa olisi ottaa selville ketkä ovat em. yhtiöiden suurimpia osakkeenomistajia, mutta joka tapauksessa puhumme satojen miljardien liikevaihdosta ja satojen miljoonien voitoista per yhtiö.

Maailmanpankki aloitti thatcherilais-reaganilaisen talouskusetuksen aikoihin yhteistyön näiden voimiensa tuntoon muotoutuvien vesijättien kanssa, laukaisten varsinkin kehitysmaihin kohdistuneen vesivarkauksien sarjan. Tämän mahdollisti Maailmanpankin linja, jonka mukaan lainat ja toisaalta niiden anteeksiannot olivat mahdollisia ainoastaan silloin jos ao. valtiot suostuivat yksityistämään vetensä, joka sitä ennen oli ilmaista ja Yhdistyneiden kansakuntienkin julkilausumalla määritelty ihmisoikeudeksi. Vedestä tuli kaupallinen hyödyke, johon paikallisilla ei enää ollut varaa. Sama kehitys on eri muodoissaan käynnissä myös teollistuneissa maissa.

Vesipalvelujen yksityistäminen on aiheuttanut tuhoisia vaikutuksia kehitysmaiden ihmisille. Usein vesisektorin pakkovapauttaminen on ollut edellytyksenä, jotta köyhien maiden hallitukset ovat saaneet kahdenvälistä kehitysapua tai IMF:n ja Maailmanpankin lainoja. Yksityistäminen johtaa vesipalvelujen tuotannon siirtymiseen ylikansallisislle suuryhtiöille, ja yleensä myös veden kuluttajahinnat nousevat. Bolivian Cochabambassa veden yksityistäminen johti 68%:n hinnannousuun, Guinean Conakryssa 500%:n hinnannousuun viidessä vuodessa ja Filippiinien Manilassa veden hinta nousi 500%:a kuudessa vuodessa. (Katila, M. & M. Simula, 2005. Sustainability Impact Assessment of proposed WTO negotiation, final report for the forest sector. Euroopan komission tilaama tutkimus, Safcor Indufor Oy.)

Ghanassa vettä tulee hanasta ehkä kerran viikossa. Koska kukaan ei tiedä milloin vettä taas tulee, on hana ihmisillä aina auki. Vesimittari kuitenkin naksuttaa silloinkin kun ainoastaan ilma virtaa putkissa, joten ihmiset velkaantuvat vesiyhtiöille. Lukemattomilla alueilla ympäri maailmaa vesi on niin kallista, että ihmiset turvautuvat saastuneen pintaveden käyttöön. Tämä taas tappaa lapsia kuin kärpäsiä ja aikuisetkin sairastuvat vakavasti.

Afrikassa on halvempaa ostaa Coca-Colaa kuin saman yrityksen pullovettä Dasania, joka maksaa peräti kaksi kertaa enemmän kuin limsa. Amerikassa pullovesi maksaa pari taalaa ja vastaava määrä kraanavettä 0,0005 dollaria. On vesiyhtiöiden edun mukaista huonontaa kraanaveden laatua ja toisaalta tehdä pulloveden juomisesta muodikasta.

 Luo ongelma ja hyödy siitä – korjaa ongelma ja hyödy siitäkin

Maailman vesiongelmien ratkaisuksi on esitetty suolanpoistolaitoksia, jolloin juomakelpoista vettä saataisiin merivedestä. Luvassa on valtava bisnes mm. General Electricille, Procter & Gamblelle ja Dow Chemicalsille, jotka tähtäävät alkuvaiheessa 15-30 prosentin voittoihin suolanpoistolaitosinvestoinneilleen.

 

 

 

 

 

Entä Suomi?

Tätä kirjoittaessani Marko Sihvonen pitää nälkälakkoaan eduskuntatalon eteen siirtämässään asuntovaunussa. Syynä Sihvosen protestiin on hallituksen suunnitelmat myydä maamme pohjavedet monikansallisille yrityksille. Oli asia niin tai näin, miksi asiat ovat niin huonosti että meidän tulee pelätä edes moista mahdollisuutta?

Sota vedestä

Eräs pahimpia viimeaikaisia vedestä käytyjä sotia oli Bolivian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Cochabambassa vuonna 2000 käyty taistelu, jolloin ihmisuhreiltakaan ei vältytty. Onneksi kansa voitti korruptoituneen hallituksen ja monikansallisen yrityksen pyrkimykset hallita kaupungin vettä yksityisen edun nimissä, joten amerikkalainen Bechtel joutui ulos maasta. Vastaavanlainen kamppailu käytiin Uruguayssä, josta Suez potkittiin pihalle. Intian Kaveri- joen vesistä käytävä taistelu taas on mediassa uskoteltu johtuvan uskonnollisista syistä, vaikka kyse on ´vain´ vedestä.

Pahin on tietenkin vasta edessä. Maan vesirikkaimmat maat Kanada, Brasilia ja Venäjä valmistautuvat vedestä käytäviin sotiin, samoin kuin Yhdysvaltain armeija harjoittelee niin kotimaassa kuin ulkomaillakin käytäviä strategisia vesioperaatioita varten.

Oireellista on, että USA perusti Donald Rumsfeldin toimesta Paraguayn ja Brasilian rajalle erikoisjoukkoja varten tukikohdan. Entisen presidentti George W. Bushin isä, hän itse, sekä hänen tyttärensä Jenna Bush ovat ostaneet alueelta satoja tuhansia hehtaareita maata. Miksi? Brasilian puolella rajaa on maailman suurin puhtaan pohjaveden alue nimeltään Guarani, sekä maailman suurin pato Itaipu. Ehkä Bushin klaani on siirtymässä mustasta kullasta siniseen.

Kaikkea ei tarvitse kertoa

Tämä on jo vanha juttu vuoden 2006 lokakuulta, mutta menköön. Arvaatko kumpi alla oleva Newsweekin saman numeron kansi on jenkkiversio ja kumpi kansainvälinen versio?

Vihjeeksi mainittakoon Newsweekin edustajan todenneen aikoinaan eurooppalaiselle lehdistölle, että “…in the U.S., Newsweek is a mass-circulation magazine with a broad reach, while overseas it is a somewhat more upmarket magazine for internationally minded people who travel a lot…” Tämä siis syynä kansien erilaisuudelle.

Hmm…

“Collapse” ja Michael Ruppert

Michael Ruppert muistuttaa meitä Chris Smithin Collapse -dokumentissa (2009), että sähkö ei ole energianlähde. Tuottaaksemme sähköä me sen sijaan poikkeuksetta hyödynnämme jotain varsinaista energialähdettä, kuten fossiilisia polttoaineita, veden virtausta, aurinkoa tai tuulta. Valitettavasti myös uusiutuvat energianlähteet kuluttavat oljyä, sillä niiden laaja hyödyntäminen vaatii toimivan sähköverkon rakentamista ja ylläpitoa. Tämä ei onnistu ilman öljyyn pohjaavaa teollisuutta ja infrastruktuuria. Näin ollen ainoa todella kestävä ratkaisu on uusiutuvan energian paikallinen tuotanto mahdollisimman kevyellä tekniikalla.

Ruppert muistuttaa myös, että jokaisen teollisuusmaissa nautitun kalorin tekemiseen on käytetty 10 kaloria hiilivetyenergiaa öljyn tai maakaasun muodossa. Tilanne on tietysti naurettava, surullinen ja täydellisen kestämätön. Kyseessä on kuitenkin vaikutusvaltaisen agribisneksen ylläpitämä ympäristötuhon muoto, jonka myötä alunperin viljelykelpoinen maa on muutettu fossiilisten polttoaineiden avulla valmistettuja kemikaaleja tarvitsevaksi elottomaksi kamaraksi.

Collapse -dokumentin Michael Ruppert on älykäs, suorapuheinen ja analyyttinen – paikoin myös tunteille vallan antava tavallinen mies. Hän kertoo romahduksen olevan tulossa ja sen osin jo olevan monella tapaa keskuudessamme. Hän kertaa romahdukseen johtaneet syyt ja kuvailee sen tulevaa voimistuvaa etenemistä. Keskeisellä sijalla Ruppertin puheessa on talousjärjestelmämme täydellinen epäonnistuminen, sekä pohdinta miten selvitä romahduksen käynnistämästä muutosvaiheesta, joka saattaa kestää 20-100 vuotta.

Ruppertin mukaan meidän tulee tarkkailla seuraavia ilmiöitä romahduksen oireet huomataksesi:

- öljyn hinnan voimakas ja tiheä vaihtelu (ns. ´bumpy plateau´ -ilmiö)
- Yhdysvaltain keskuspankin eli ´Fedin´ vakavaraisuuden heikkeneminen
- öljyn hinnan kohoaminen niin korkealle, että siihen ei enää ole kaikilla varaa
- Fedin mahdollinen konkurssitila

Mainittakoon, että republikaani kongerssinedustaja Ron Paul on jo 30 vuotta yrittänyt saada Fedin tilintarkastukseen (kts. H.R. 1207 bill). Fedin nykyinen puheenjohtaja Ben Bernanke on asian vuoksi jopa uhkaillut kongressia. ´Bumpy plateau´ taasen on jo täällä.

Päästäksesi nykyisen talousjärjestelmän kanssa sinuiksi, Michael Ruppert kehoittaa meitä tutkimaan ja ymmärtämään seuraavia käsitteitä:

- fiat raha (fiat money)
- osittainen kassavarantovelvoite (fractional-reserve banking)
- korkoa korolle -periaate (compound interest)

Kun olet tehnyt kotiläksysi, alkaa karmaiseva totuus paljastua… Talousjärjestelmämme on Ruppertin mukaan globaali pyramidihuijaus ja tähän on kenen hyvänsä asioita tutkivan helppo yhtyä.

Itse romahduksesta Michael Ruppert toteaa, että “asiat romahtavat eri paikoissa eri tavoin ja hieman eri aikaan“. Todellinen käänne tulee kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun kellään ei enää ole rahaa öljyyn. Tämä johtaa nopeaan muutokseen, jonka jäljiltä infrastruktuuri jää kyllä paikoilleen, mutta kukaan ei enää hoida ja huolla sitä. Palvelut kuten posti, poliisi ja terveydenhuolto halvautuvat. Ravinnon saatavuuden suhteen kehitys kulkee länsimaissa vähenemisen ja puutteen kautta vakavampaan nälänhätään.

Ainoa keino selviytymiseen on Ruppertin mukaan paikallinen ravinnontuotanto. Hän korostaa, että yksinäiset sudet ja liian pienet ryhmät eivät selviydy muutoksesta – jokaisen tulee toimia perheenä tai kuulua ´heimoon´. Kannustavistakin sanoistaan huolimatta Ruppert toteaa suurimman osan ihmisistä kuolevan romahduksen myötä.

Aiheesta lisää Ruppertin omilla sivuilla www.fromthewilderness.com.

Paleoravinnon perusteet (uusi)

Alla esittelen päivitetyn version kymmenisen vuotta sitten kirjoittamastani paleoravinnon perusteita käsittelevästä tekstistäni. Uusina asioina mukana on mm. raakapaleonäkökulma, uutta pohdintaa vitamiineista ja kuiduista, sekä suurempi painoarvo monipuolisuudella ja paleon soveltamisella nykyaikaan. Erityiset kiitokseni päivitettyyn tekstiin johtaneista keskusteluista sekä ajatuksista esittelen blogissani jo aiemmin aihetta komentoineelle Tuukka Kumpulaiselle, sekä Facebook-ryhmässä “Paleoravinto” raakapaleota esitelleelle Hanni Wienkoopille.

 

JOHDANTO

Ruokavaliomme on muuttunut viime aikoina dramaattisesti. Tämä on ilmeistä kun muistetaan, että ihmiskunta ehti elää peräti satatuhatta sukupolvea yksinomaan metsästystä ja keräilyä harjoittavana olentona. Vain joidenkin satojen sukupolvien ajan on osa meistä – nykyään toki valtaosa – ollut riippuvaisia maatalouden ja karjanhoidon tuotteista, ja vain muutama sukupolvi on ehtinyt kasvaa ja kuolla teollisen vallankumouksen mukanaan tuomia jalostettuja elintarvikkeita syöden. Kyseenalaisen kehityksen huippuna on jo pari ihmissukupolvea eri alueilla planeettaamme ennättänyt kasvaa pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden ja pikaruoan ravitsemana.

Ruokavalion muutos on ollut monin tavoin ongelmallinen, sillä geneettisen perimämme sääteleminä olemme biologisina olentoina sopeutuneet käyttämään hyväksi varsin toisenlaista ravintoa kuin mitä nykyään nautimme. Ristiriidan katsotaan olevan monien tautiemme, varsinkin elintasosairauksien taustalla. Tähän johtopäätökseen on johtanut laajahko poikkitieteellinen tutkimussuuntaus, joka on hyödyntänyt mm. ravitsemustieteen, ravintoantropologian, paleontologian, arkeologian, genetiikan, biokemian, fysiologian ja kädellistutkimuksen tarjoamaa tietoa.

Tutkimuksen myötä esille noussut ja alati selkiytyvä kuva ihmisen alkuperäisestä ravinnosta on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana synnyttänyt uuden ravinto-opillisen suuntauksen, jossa luonnonmukaista ihanneruokaamme kutsutaan kivikauden vanhimpaan ajanjaksoon viitaten nimellä paleoravinto. Aiheeseen paneutuneet asiantuntijat pitävät nykyisen ns. standardiravinnon (SWD eli standard western diet) suurimpana ongelmana yksipuolisuutta ja prosessoitujen vilja- sekä maitotuotteiden suurta määrää.

Muita nykyravinnon haittapuolia ovat ns. transrasvat (joita syntyy valmistettaessa hydrogenoituja ravintorasvoja) sekä lihatalouden tuottaman ravinnon heikko laatu. Viimemainittu on seurausta eläimille syötetystä vääränlaatuisesta rehusta, niiden liikunnan puutteesta, sekä suurista pääluvuista tehokkuuteen pyrkivissä automatisoiduissa tuotantolaitoksissa. Ongelmaksi paleoravintotutkijat katsovat myös jatkuvan tuotekehittelyn ja jalostustoimenpiteiden kohteena olevat hedelmät, joissa sokeripitoisuus on moninkertainen ja kuitupitoisuus olematon verrattuna niiden alkuperäisiin kantamuotoihin. Tyypillistä länsimaiselle standardiravinnolle ylipäätään on vähäkuituisuus, sekä valtavat sokeri- ja suolamäärät.

Lukemattomien tutkimusten mukaan olisi siis terveydellemme edullista muuttaa ruokatottumuksiamme suuntaan, jossa ne muistuttaisivat mahdollisimman läheisesti alkuperäistä ravintokäyttäytymistämme. Tällöin ruokapöydästämme pitäisi poistaa kaikki lisäaineet, transrasvat, pikaruoka, einekset, limsat ja mehut, eräät kasviöljyt, ylijalostetut hedelmät, miltei kaikki viljatuotteet, riisi, maissi, soija, useimmat pavut, kaikki maitotuotteet ja myös monet mukulakasvit (mm. peruna). Ruokapöytään tulisi puolestaan jättää vihannekset, yrtit, juurekset, maltillisessa määrin hedelmät, kaikki marjat, siemenet, pähkinät (ei maapähkinä), sekä kaikki eläinperäinen ravinto – erityisesti riista, sisälmykset (varsinkin maksa ja luuydin), munat ja kala. Lisäksi näitä sallittuja ruoka-aineita tulisi syödä mahdollisimman monipuolisesti.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että paleoravinto-opin mukaan kaikki sellainen ruoka on sallittua jota ihminen voisi halutessaan turvallisesti syödä raakana. Poikkeus tästä peukalosäännöstä on muiden eläinlajien tuottama maito, jota ei raakanakaan tulisi nauttia. Lukuisten tutkimusten mukaan maito on ihmisille sokereidensa ja proteiiniensa suhteen koostumukseltaan varsin ongelmallinen tuote, joka voidaan yhdistää mm. masennukseen, rintasyöpään, osteoporoosiin ja sydän- sekä verisuonitauteihin.

Ajatus raakana syötävien ravintoaineiden johdattelemasta sallittujen ravintoaineiden listasta on varsin looginen, sillä tuli ja sen myötä mahdollisuus kypsentää ruoka-aineita on ollut laajamittaisessa käytössä varmuudella vasta ehkä noin 150 tuhatta vuotta. Jo tuossakin ajassa jonkinasteinen fysiologinen sopeutuminen kypsentämistä vaativiin (ja muuten siis haitallisiin tai peräti myrkyllisiin) ruoka-aineisiin on mahdollista, mutta tästä huolimatta ne eivät geneettisen taustamme huomioon ottaen kypsennettyinäkään edusta kaikkein terveellisimpiä tai helpoimmin sulatettavia ravinnon lähteitämme. Ns. raakapaleosuuntaus taas puhuu hyväksyttävienkin ravintoaineidenkin kohdalla kuumentamisen synnyttämistä toksiineista ja epäterveellisistä yhdisteistä, esittäen että ihmisen tulisi syödä kaikki ruokansa raakana.

 

PALEORAVINTO NYKYPÄIVÄNÄ

On eri asia tietää mitä ihmiset söivät vanhemmalla kivikaudella kuin oivaltaa miten tätä tietoa kannattaa soveltaa nykyaikaan. Kuten eräs ystäväni huomautti, useimmat paleoravintointoilijat syövät liian yksipuolisesti eivätkä siten saa riittävästi tiettyjä vitamiineja ja hivenaineita. Toisaalta paleoravinnossa ei ole kyse kovin monimutkaisesta asiasta. Paleoravinnon tärkein viesti nykyihmiselle voidaankin mielestäni kiteyttää kahteen asiaan:

- syö mahdollisimman monipuolisesti
- vältä pahimmat nykyravintoon liittyvät virheet

Mitä sitten ovat ne pahimmat virheet? Alla vastaus:

- pikaruoka
- einekset
- karkit ja limsat, energiajuomat jne.
- sipsit, keksit ja mehut (paitsi marjamehut ilman lisättyjä aineita)

Yllä mainitut elintarvikkeet ovat täynnä transrasvoja, sokereita, suolaa ja lisäaineita, eikä niitä pidä missään olosuhteissa nauttia.

Mitä sitten tarkoittaa edellä mainitsemani ´monipuolisuus´? On syytä muistaa, että lauhkean vyöhykkeen kivikauden ihminen saattoi ennen maanviljelyn kehittymistä hyödyntää vuotuiskiertonsa kuluessa kymmeniä, paikoin ehkä jopa sataakahtakymmentä villiä ravintokasvia. Useimmat itsestään huolta pitävät nykysuomalaiset syövät tähän verrattuna hyvin rajoitetusti kasvikunnan tuotteita. Näitä yleisiä vaihtoehtoja kaupoissamme ovat mm. omenat, appelsiinit ja mandariinit, kurkku, porkkana, salaatit, kaalit, banaani, tomaatti, sipulit, sekä harvat yrtti- ja maustekasvit.

Lista on kovin lyhyt, ja jos ihminen jättää paleoravintoinnostuksensa vuoksi pois viljat, pavut ja eräät mukulakasvit, ei ravinnosta saatavien ravinteiden ja suoja-aineiden osalta monipuolisuusvaatimus välttämättä täyty. Tämä on totta varsinkin tilanteessa, jossa paleointoilijamme eläinperäisestä ravinnosta puuttuvat maitotuotteet, ja syystä tai toisesta maksa, kananmunat ja kala. Miten siis saavuttaa nykypaleolla riittävä monipuolisuus, ilman että täytyy eräitä tärkeitä ravinto- ja suoja-aineita saadakseen turvautua viljoihin, papuihin, maitotuotteisiin jne. – siis ravintoaineisiin joiden fytiinit, proteiinit, kalsiumit tai sokerit puolestaan eivät ihmiselle sovi?

Vastaus on jälleen hieman tylsästi mahdollisimman suuri monipuolisuus sallittujen ravintoaineiden puitteissa. Ilman että luettelen tässä yhteydessä kaikkia mahdollisia ihmiselle tärkeitä vitamiineja, hivenaineita, mineraaleja jne., annan arkisen listan jota suurpiirteisesti noudattamalla monipuolisuusvaatimus täyttyy, samalla kun paleoravintoon kuulumattomat ruoka-aineet jäävät pois.

Syö siis näitä:

- punainen liha (varsinkin luomu- tai riistaliha)
- siipikarja (ja tietenkin riistalinnut)
- maksa
- kananmunat
- keittoluut, joissa on luuydin tallella
- naudan ja riistaeläinten sydän
- munuaisruoat
- kala (varsinkin rasvaiset kalat, mielellään ruotoineen), simpukat ja äyriäiset
- kaikki myrkyttömät marjat
- kaikki tuoreet tummanvihreät syötävät kasvikset sekä kaikki salaatit
- sipulikasvit, porkkana, tomaatti, kurkku, avomaankurkku, kurpitsa, kesäkurpitsa, munakoiso, paprikat ja maustepaprikat
- kotimaiset luomuomenat, luomukirsikka ja -luumu
- kaikki mausteyrtit
- syötävät pähkinät (ei maapähkinä) ja siemenet
- kypsentämättäkin myrkyttömät sienet
- nauris ja lanttu, sekä kaikki kaalit
- juuripersilja, keltajuuri, mukulaselleri, punajuuri (ei alle 1 v.) ja raitajuuri, palsternakka, piparjuuri, inkivääri, retiisi, retikka
- lehtiselleri, pinaatti (ei alle 1 v.)
- auringonkukan verso, herneen verso, salaattifenkoli, sitruunaruoho, vesikrassi
- tuoreet herneet, okra,
- syötävät kukat (mm. orvokit, kehäkukka, krassi, kurpitsa sekä monet kukkivat maustekasvit)
- tunnistettava luonnonmuona, joka ei juokse, ryömi tai ui karkuun: mm. nokkonen, raakana myrkyttömät marjat ja sienet, voikukka, kuusenkerkät, nuoret koivunlehdet, vadelman, mansikan ja metsäruusun lehdet teeksi, maitohorsma kesällä ja sen juuret lokakuussa jne.

Kuten yllä olevasta listasta voidaan huomata, monipuolinen paleoruokailu vaatii kurinalaisuutta ja ajoittain myös kukkaroa. Mikäli monipuolisuustavoitteista jää selkeästi, on mielestäni parempi nauttia lisäksi kohtuudella esim. ruisleipää ja lisäravinteita, jotta kuitujen, seleenin ja vitamiinien saanti on turvattu. Oleellista on myös muistaa, että koko kasvisrepertuaaria ei tarvitse olla koko ajan saatavilla. Kun kuukausitasolla pyrkii syömisessään sopivaan vaihteluun ja eri vuodenaikoina painottaa kauden herkkuja, on homma ja kukkarokin hallussa.

Vielä yksi asia… Syö niin usein kuin viitsit ja jaksat ruokasi raakana. (Syistä, kts. alempana kappale “Raakapaleo”.)

Lopuksi… On yksi ihmiselle välttämätön vitamiini, jota emme täällä pohjolassa saa tarpeeksi oikein millään. Tämän vuoksi tätä rasvaliukoista vitamiinia lisätään Suomessa mm. nestemäisiin maitotuotteisiin (ei kuitenkaan luomumaitoon eikä eräisiin piimätuotteisiin). Jos olet paleoruokailija etkä nauti tämän maitotuotteisiin lisätyn ihmeaineen suomista eduista (etkä syö maksaa), tulee sinun ehdottomasti nauttia sitä lisäravinteena. Kyseessä on tietenkin D-vitamiini.

 

RAAKAPALEO
(Raakapaleoon liittyvästä perustiedosta kiitokset Hanni Wienkoopille.)

Valkuaispitoista ruokaa kuumennettaessa lihassa ja kalassa olevat aminohapot yhtyvät niiden sisältämien sokerien kanssa ilman entsyymireaktiota. Tätä Maillardin reaktiossa tapahtuvaa sokerien yhtymistä aminohappoihin tai rasvaan sanotaan ´glycationiksi´, ja siitä syntyviä uusia aineyhdistelmiä kutsutaan englanninkielessä termillä advanced glycation endproduct, lyhyesti AGE tai ALE. Näitä lopputuotteita syntyy ulkoisesti ruokaa kuumentamalla, mutta myös endogeenisesti eli kehon sisällä. Ravinnon sisältämä AGE-pitoisuus korreloi kehon AGE-pitoisuuden kanssa eli mitä enemmän syö kuumennettua ruokaa sitä suuremmat ovat AGE-pitoisuudet kehossa. AGE:tä muodostuu eniten kovilla lämpöasteilla grillatessa ja paistettaessa sekä mikrouunissa, jonkin verran vähemmän keitettäessä vedessä. AEG:eet ovat vastuullisia moniin degeneratiiviisiin sairauksiin kuten diabetekseen, arterioskleroosiin, sydäntauteihin ym.

Muita lihaa kuumennettaessa syntyviä toksisia aineita ovat heterosykliset amiinit, joiden on todettu olevan karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia. Tässäkin tapauksessa lämpötilalla on merkitystä. Grillaaminen ja paistaminen on pahinta, keittäminen vähemmän vaarallista.

Epätoivottuja nitrosamiineita on vähäisessä määrin savustetussa kalassa ja savustetussa lihassa. (Toki myös muissa ravintoaineissa, mutta keskityn nyt paleoravintoon.) Nitrosamiineja syntyy myös lihaa ja kalaa paistettaessa, ja niitä on runsaasti nitriitti- ja nitraattipitoisissa elintarvikkeissa. Mm. makkaroihin lisätään yleensä nitriittejä väriaineiksi. Tieteellisissä kokeissa nitroasamiinien on todettu aiheuttavan maksasyöpää eläimillä. Pidetään myös erittäin todennäköisenä, että ihmisen maha- ja ruokatorvisyövät aiheutuisivat nitrosamiineista.

Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä kutsutaan lyhyesti PAH-yhdisteiksi. PAH-yhdisteitä syntyy ruokaan, jos sitä savustetaan, grillataan tai hiillostetaan. Jopa melko suuria pitoisuuksia on löydetty savustetusta kalasta, paahdetusta lihasta ja muuista käristetyistä elintarvikkeista. PAH-yhdisteet ovat syöpävaarallisia ja mutaatioita aiheuttavia.

Syö siis aina kuin mahdollista ruokasi raakana. Älä kuitenkaan altista itseäsi raa´assa eläin- ja kasviperäisessä ravinnossa oleville taudinaiheuttajille. Varmista siis aina, että raakaruokasi on puhdasta ja mielellään luomua tai villiä. Lihan osalta todettakoon, että nykyisissä tuotanto-olosuhteissa kasvatettua sianlihaa ja siipikarjan lihaa ei kannata nauttia raakana.

 

 

PALEORAVINTO JA LAIHDUTTAMINEN

Mikäli paleoravintoa nauttimalla haluaa maksimoida rasvanpolttoa ja laihtumista, tulee paleoruokavaliotaan painottaa siten että lautaselta löytyy mahdollisimman vähän hiilihydraatteja. Hyvälaatuista rasvaa sen sijaan saa olla, ja muutenkin syödä saa ja pitää aina kun on nälkä.Laihtuminen ei siis tämän ajattelutavan mukaan perustu kaloreitten laskemiseen tai rasvan vähentämiseen, vaan selkeään nopeiden hiilihydraattien välttämiseen.

Vältä siis mm.

- porkkanoita
- hedelmiä

On tutkittu, että hiilihydraattien runsas nauttiminen paitsi tuottaa runsaasti energiaa elimistömme käyttöön, myös ehkäisee luontaisten rasvaa polttavien prosessien käynnistymisen kehossamme. Kun hiilihydraatteja vähennetään ja tilalle laitetaan rasvaa, pääsevät kehon omia rasvavarastoja polttavat prosessit käynnistymään. Kun ylimääräinen kehossa oleva rasva on viimein kulutettu tietylle ihannetasolle (joka vaihtelee sukupuolen, iän ja yksilön mukaan), alkaa keho käyttämään polttoaineena ja energianlähteenä ravinnossa nautittua rasvaa. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa nautitut ruokamäärät pyrkivät hieman kasvamaan, sillä energianlähteenä rasva ei ole läheskään niin tehokas kuin hiilihydraatit.

Kun ylimääräinen rasva ja lihavuus on poistunut, voidaan hiilihydraattien määrää nostaa tavanomaisemmalle tasolle jatkamalla paleoruokavalion nauttimista sallimalla kaikki sen piiriin kuuluvat ravintoaineet. Mikäli kehon rasvaprosentti pyrkii uudelleen kasvamaan, voidaan ruokavalion hiilihydraattimääriä säätelemällä pitää tilanne kurissa. Yleensä tämä ei edes ole tarpeellista, mikäli henkilö vain nauttii paleoravintoa siten kuin pitää.

Itse laihduin aikoinaan kolmessa ensimmäisessä viikossa noin viisi kiloa. Tämän jälkeen laihtuminen tasoittui, siten että puolessa vuodessa olin kaiken kaikkiaan laihtunut 17.5 kiloa. Henkilöt joilla siis on ylipainoa, polttavat rasvaansa takuuvarmasti siirryttyään paleolle. Toisaalta jos ylipainoa ei ole, ei laihtumistakaan yleensä tapahdu. Poikkeuksia viime mainitun suhteen myös on, ja kyseiselle kehotyypille saattaakin olla eduksi syödä ajoittain myös kokojyväleipää, puuroa tms.

Paleoravintoon siirryttäessä ja hiilihydraatteja kartettaessa ihminen siirtyy tietyn ajan jälkeen ketoosiin. Tämä on siis suoraa seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisen alkuvaiheessa. Ketoosin tunnistaa tyypillisestä, imelänhajuisesta hengityksestä. (Ketoainetuotannossa syntyy vähäisiä määriä asetonia, joka vesiliukoisena poistuu mm. haihtumalla keuhkojen kautta.) Ketoosin alkupäivinä ihminen saattaa kokea olonsa hyvin väsyneeksi ja nuutuneeksi, mutta noin viikon kuluttua ketoosin alusta hyvin pirteäksi ja energiseksi. Tämä johtuu siitä, että aivot käyttävät ketoaineita ravintolähteenään mieluummin kuin glukoosia. Aivojen koko glukoosintarvetta ei voi kuitenkaan korvata ketoaineilla, ja maksa tuottaakin sekä ravinnon että omien varastorasvojensa glyserolista sekä ravinnon aminohapoista glukoosia glukoneogeneesillä. Maksan glukoneogeneesin tuotantokyky riittää kaikkiin elämälle välttämättömiin aina pakollisiin glukoosin tarpeisiin.

 

 

PALEORAVINTO JA VASTA-ALKAJAN ASENNE

Päätettyäsi kokeilla paleoravintoa, tee jonkinlainen suunnitelma siitä miten aiot ruokavaliota vaihtaa. Tee suunnitelmasi realistiseksi, äläkä tavoittele heti alkuun mahdottomia. Mikäli tarpeellista, siirry paleoravintoon vaikka vain vähitellen. Toisaalta, noudata orjallisesti tekemiäsi suunnitelmia varsinkin alkuvaiheessa, sillä muutoin myönteiset tulokset voivat jäädä saavuttamatta.

Kannattaa myös muistaa, että ei pidä liian yksisilmäisesti luottaa vain yhteen “juttuun”, vaan olla kaiken aikaa valmis kyseenalaistamaan noudattamiaan ruokailutapoja ja -tottumuksia. Tähän liittyy ennakkoluuloton tiedonhankinta eri lähteistä, sekä muiden ihmisten mielipiteiden kuuntelu. Tällainen terve itsekritiikki ja kyseenalaistamisen perinne luonnehtii paleoruokailijoiden sekä paleoravintotutkijoiden asennetta aiheeseensa. Kyseessä on loppujen lopuksi poikkitieteellinen ja yleensä varsin viimeaikaisiin tutkimuksiin perustuva näkemys ihmiselle soveliaasta ravinnosta, jota tulee tarkistaa uudelleen aina kun tietämyksemme näistä asioista uusien tutkimustulosten myötä tarkentuu. Ja vaikka paleoruokailijat ja -tutkijat ovat kokemusteni mukaan terveen kriittistä väkeä, löytyy heidänkin joukostaan populääriin ja pinnalliseen tapaan paleoravinnon puolesta argumentoivia henkilöitä.

Ole siis kriittinen! Kokeile ja kuuntele kehoasi ja mieltäsi, sekä käy tarkistuttamassa terveydentilasi lääkärillä säännöllisesti.

 

 

ESIMERKKEJÄ PALEORUOKAILUN HELPPOUDESTA

Perunamuusin korvike

- höyrytä kukkakaalia sopivan kypsäksi
- laita tavara kippoon ja soseuta
- lisää hieman suolaa ja loraus hyvää öljyä
- soseuta vielä hieman ja sekoita
- tarjoile

Nutzy Reindeer A Go-Go

- paista pannulla hyvälaatuisen öljyn kera pakasteannos poronkäristyslihaa (lihat pannulle jäisenä)
- sörki lihoja astalolla niin että ohuet siivut irtoavat toisistaan ja paistuvat parahultaisen tasaisesti
- lisää hyppysellinen ruususuolaa
- kaada lihojen sekaan puoli pussia pinjan siemeniä
- paista kunnes lihat ovat rapakoita ja siemenet paahtuneita
- lisää hieman rouhittua mustapippuria
- kaada lautaselle, iske sivuun puoli ruukullista lehtipersiljaa
- tarjoile kylmän kraanaveden kera
- muuta määrä isommaksi jos nälkä on kovempi tai naapuri oven takana

Party Mix

- paista 250 g naudan paistijauhelihaa hyvälaatuisen öljyn kera
- riko sekaan 2 onnellista kananmunaa
- sekoita ajoittain huolella (väliaikoina huoletta)
- lisää hyppysellinen ruususuolaa ja murskattua mustapippuria
- paista kunnes sekä liha että muna ovat rapsakoita
- kaada astiaan ja iske kylkeen karkeasti revittyä ruukkusalaattia
- tarjoile puristetulla sitruunanmehulla terästetyn kylmän kraanaveden kera
- tuplaa annos jos joku toinenkin haluaa

Mansikkapelto

- sekoita huolella purkillinen kookoskermaa ja puoli pussia sulaneita pakastemansikoita
- käytä sauva- tai tehosekoitinta jos haluat oikein tasaisen plörön
- annostele tavara kuppeihin tai kippoihin
- asettele valmiit herkut pakastimeen
- tarjoile noin 15 min kuluttua
- jos annokset ovat jäätyneet kokonaan (olet siis tehnyt hommia etukäteen), ota ne pihalle noin 15 min ennen tarjoilua
- saman voi tehdä minkä hyvänsä hedelmän kera (mustikkapaikka, banaanihalkio, älä pure mun ananasta, el carambole jne.)

Avokadokatkarapusalsa (raakaresepti, kiitos HW)

- 1 avokado
- 1 luomumuna
- 200 gr katkaravun pyrstöjä
- 50 gr ahventa tai muuta kalafilettä
- 1 murskattu valkosipulin kynsi
- mustapippurirouhetta
- kaikki aineet sekoitetaan teholeikkurissa hienoksi, ei kuitenkaan muusiksi
- suola tulee katkaravuista sillä niitä saa ostaa vain suolattuna

Liha-snack (raakaresepti, kiitos HW)

- pakasta tai jäädytä naudan ulko- tai sisäpaistia
- leikkaa jäätyneestä lihasta terävällä veitsellä aivan ohuita siivuja
- hakkaa tai kauli siivut erittäin ohuiksi
- ripottele päälle muutama tippa oliiviöljyä, sitruunamehia, yrttisuolaa ja mustapippurirouhetta
- anna seistä jääkaapissa muutama tunti
- herkuttele

Vericoctail (raakaresepti, kiitos HW)

- lantraa naudanverta ja vettä fifty-fifty
- juo

Hanni Wienkoop on todennut, että “Maistuu ei-miltään, vaikka sisältää paljon rautaa, jodia, seleeniä, hyviä rasvoja (EPA ja DHA) ja A-vitamiinia. Ulkonäöltään identtinen punaviinin kanssa.” (Verta saa ostaa ainakin K-marketeista pakastettuna.)

Raaka maksa (raakaresepti)

- syö naudan tai riistaeläimen maksa raakana, seurassa jolle myös tarjoilet (näin et syö maksaa liikaa)
- hörppää välillä vettä

 

 

VAROITUKSIA

En ole koulutettu ravintotieteen tai lääketieteen ammattilainen. Näin ollen kaikkeen sanomaani tulee suhtautua terveellä kritiikillä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että yksilöiden aineenvaihdunnan, sisäerityksen, ruoansulatuksen ja ylipäätään terveydentilan välillä on tavatonta vaihtelua niin perimän kuin elämäntapojenkin myötä. Jos siis olet kiinnostunut paleoruokavaliosta, ole ennakkoluuloton ja kokeile – hanki tietoa ja innostu! Pyydä kuitenkin lääkäriltäsi vähintään pieni verenkuva ja muut keskeiset arvot, sekä neuvottele hänen kanssaan mikäli sairastat diabetestä, sydän- tai verisuonitautia, tai muuta kroonista sairautta.

Oltuasi paleolla puoli vuotta olet todennäköisesti laihtunut ihannemittoihin (kts. netistä sydänliiton painoindeksit), tunnet itsesi energiseksi ja terveeksi, sekä olet ärsyttänyt ystäviäsi ja perhettäsi ihmeellisillä ruokavouhotuksillasi. Tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan! Ja jos paleo jostain syystä ei tuntunut hyvältä, muotoile itsellesi järkevästi ja analyyttisesti parempi ruokavalio. Vaikkapa jokin paleon muunnos.

Olemmeko kastemato?

Yhteiskunta ilman kulttuuria on kuin kastemato. Aivoton pötkö, joka ahmii epämääräistä mönjää yhdestä päästä sisään ja tunkee paskaa toisesta päästä ulos. Erona kastematoihin kulttuurittomalla maailmalla on vain se, että kastemadot ovat luonnon ja varsinkin maaperän kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Kulttuuriton ihmismassa puolestaan kykenee vain tuhomaan itsensä ja ympäristönsä.

Nykyisessä tekno- ja kleptokratiassa ihmiset aivopestään tavoittelemaan ainoastaan kiitettävää kuluttajuutta (lue: kulttuurittomuutta), sillä vain siten tekno- ja kleptokraattinen eliitti kykenee säilyttämään asemansa. Tavoitteeseen päästään parhaiten mielipidemuokkausteollisuuden keinoin, erityisesti TV:n avulla. Oletko koskaan ajatellut, että suurin osa ns. uutisista ovat joko a) epäoleellisia, b) muokattuja, c) osatotuuksia tai d) suoranaisia valheita? Oletko koskaan ajatellut, että yksilön keinot yleisesti tunnustettuun menestyneeseen asemaan nyky-yhteiskunnassa vaativat vain ja ainoastaan orjuutta (laina, osallisuus, samanmielisyys, samankaltaisuus) tai kusetusta (varkaus, harhautus, manipulaatio, markkinointiviestintä)?

Vastalääke tälle maailmanhistorian suurimmalle sosiaalis-taloudelliselle huijaukselle on pysähtyminen, kuunteleminen, katsominen, ajattelu, jatkuvuus, pienuus, hitaus, epävirallisuus, luonnonmukaisuus, paikallisuus, rehellisyys, omavaraisuus ja itsepäisyys. Sanoisin, että nämä ominaisuudet ovat kohtuullinen ´kulttuurin´ määritelmä.

Mums-mums?

Muistiinpanoja altruismista

Geenit vaikuttavat yksilöiden ominaisuuksiin, jotka puolestaan vaikuttavat yksilön lisääntymismenestykseen. Geneettiset ominaisuudet tietenkin periytyvät jälkeläisille, joten ne geenit jotka parantavat kantajansa lisääntymismenestystä, yleistyvät muiden geenien kustannuksella.

Kun muistetaan yllä oleva logiikka, on selvää että omiin jälkeläisiin tai puolisoon kohdistuva altruismi on biologiselta pohjaltaan ´itsekkäiden´ geenien ohjaamaa toimintaa. Joskus jopa omaan ryhmään tai populaatioon kohdistuva yksilön altruismi pohjaa tähän – toki eliölajista riippuen. Kyse on ensimmäisen kohdalla ns. sukulaisvalinnasta ja jälkimmäisessä vaikkapa mehiläisten ja muurahaisten kohdalla ryhmävalintaan liittyvästä asiasta, joka kuitenkin ao. lajien lisääntymisstrategioista johtuen palautuu sukulaisvalintaan. Näissä tapauksissa puhutaan evolutionaarisesta altruismista geenitasolla. Evolutionaarisen altruismin ongelma syntyy kun eri tasojen – geenit, yksilöt, ryhmät, populaatiot – välillä on intressiristiriita.

Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter eli “toinen”) tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.

Erilaiset peliteoriat, seurausetiikan tutkimukset jne. ovat tuoneet esille monia itsekkäitä altruismin muotoja. Voidaan esimerkiksi sanoa, että uhrautumisella muiden hyväksi saatetaankin tavoitella sosiaalista asemaa ja mainetta. Samalla teoreettisen tutkimuksen keinoin voidaan osoittaa, että altruismin pitäisi missä hyvänsä populaatiossa vähitellen kadota, samalla kun kehityslinjan missä itsekkäät yksilöt yleistyvät pitäisi johtaa usein jopa populaation sukupuuttoon. Mistä oikein on kysymys? Miten altruismia voi olla edes olemassa? Siitä näyttäisi olevan hyötyä populaation kannalta, mutta sen pitäisi toisaalta hävitä alempien hierarkiatasojen tiimellyksessä.

Ilmiötä selittää ryhmävalinnan ns. Simpsonin paradoksi. On nimittäin havaittu, että itsekkäät yksilöt ovat kelpoisia osapopulaatioissa, mutta eivät välttämättä koko populaatiossa keskimäärin. Ryhmävalinta edellyttää, että populaatio on A) jakautunut osapopulaatioihin (ryhmiin), joissa altruistien osuus vaihtelee. Jos populaatio on yhtenäinen, valtaavat ei-altruistit sen. Lisäksi ryhmävalinta edellyttää B) ryhmien ajoittaista hajoamista ja uusien ryhmien muodostumista tai ryhmien lisääntymistä ‘siirtokuntien´ avulla – muutoin ei-altruistit valtaavat ajan mittaan ryhmät. Lisäksi vaaditaan C) korrelaatiota; altruistien tulee kohdata toisensa useammin kuin olisi odotettavissa jos he kohtaisivat pelkästään satunnaisesti. Korrelaation mekanismina voi toimia mm. sukulaisuus (ns. sukulaisvalinta), kaltaisen tunnistaminen (heimo, alakulttuurit, intressiryhmät, uskonnolliset ryhmät jne.), korrelaatio suhteessa ympäristömieltymyksiin, sekä alueellinen sijainti.

Ryhmä tulee identifioida piirrekohtaisesti vuorovaikutusten perusteella (ei esimerkiksi vain spatiaalisen sijainnin myötä). Ryhmät voivat olla hyvinkin lyhyikäisiä, tärkeää on ryhmän jäsenten ‘yhteinen kohtalo’. Ryhmävalinta toteutuu kun altruistin panos ryhmän kelpoisuudelle on riittävän suuri suhteessa altruistisen strategian kustannuksiin ryhmän sisällä. Ryhmävalinnan tulos on aina kompromissi ryhmän sisällä tapahtuvan yksilötason valinnan ja ryhmien välillä tapahtuvan ryhmävalinnan välillä. Tätä käytännössä tapahtuu, jolloin ryhmävalinta voi toimia evoluutiotekijänä myös ei-altruististen piirteiden kohdalla.

Ns. vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka motiivina on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä. Vastavuoroiselle altruismille on annettu ainakin kolme ehtoa: 1) toiminnan pitää auttaa saajaa, mutta aiheuttaa jonkinlaisia kustannuksia antajalle, 2) vastapalveluksen täytyy toteutua vasta viiveellä ja 3) sen toteutumisessa pitää olla epävarmuutta. Vastavuoroinen altruismi vaatii yksilöltä täten muun muassa muistia, pysyviä suhteita ja vakautta.

Peliteorioihin liittyvä vangin dilemma osoittaa, että huijaus kannattaa vain jos todennäköisyys kohdata sama ´vastapelaaja´ on pieni. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mitä pienempi ihmisyhteisö, sitä kannatavampaa myös yksilön kannalta on reilu peli – siis altruismi. Ilmiö liittyy ja palautuu vahvasti ryhmävalintaan.

Todellista altruismia on usein vaikea erottaa, sillä useimmiten epätsekkäiltä vaikuttava toiminta on joko porkkanan tavoittelua tai kepin välttelyä. Näyttää kuitenkin siltä, että nimenomaan ryhmätasolla toteutuva altruismi on usein todellista. Tällöinkin kyse on usein geenien (sukulaisvalinta) ja ryhmässä toimivien yksilöiden (sukulaisvalinta, peliteoriat) itsekkyydestä, joka vain näyttää altruismilta. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole. Luonnonvalinta on varmistanut lajimme säilymisen tuottamalla yksilöitä, joista on hyötyä monissa erilaisissa tilanteissa. Lienee niin, että tarvitsemme sekä altruisteja että itsekkäitä yksilöitä.

Tulkinnasta todellisuuteen – suomenuskoista pohdintaa

Pohtiessani Kalevalastakin tutun Ilmarisen roolia sekä jumalana että kulttuuriheeroksensa, mietin miten vanhassa runo- ja loitsuperinteessä tulevat tavalla tai toisella aina molemmat puolet esille useimpien keskeisten hahmojen osalta. Tästä johtuen lukija saattaa jäädä kahden eri tulkintavaihtoehdon väliin ikään kuin nalkkiin. Miten yhdistää alkumyytit ja niiden jumalinen perusolemus kalevalaisessa maailmassa tapahtuvaan arkisempaan kertomusperinteeseen sankareineen? Mihin kokija voi kohdistaa uskonsa? Miten tulkita vanhoja lauluja ja löytää omaan uskontoelämäänsä niistä se keskeisin?

Mielestäni kulttuuriheeroksen kaavuissa toimivat Ilmarinen, Väinämöinen jne. ovat jumalia, riippumatta kuvatusta tapahtuman luonteesta tai tapahtumapaikan näennäisestä arkisuudesta. Samalla näen, että kertomus- ja loitsuperinteemme maantiede on pyhää maantiedettä ilman merkityksellisiä yhtymäkohtia arkimaantieteeseen. Näin ollen pohdinnat vaikkapa Pohjolasta tai Kalevasta jossain päin nykysuomea sijainneina esihistoriallisina tai historiallisina alueina ovat turhia.

Kun hyväksymme runolaulujemme keskeisten toimijoiden jumalallisuuden sekä tapahtumapaikkojen myytillisyyden, seuraa kysymys mistä kalevalaiset tapahtumat – siis muut kuin selkeät alkumyytit – sitten kertovat? Kysymys ei mielestäni ole meidän maailmaamme kauan sitten laskeutuneiden jumalien seikkailuista keskuudessamme, sillä tulkinta esihistoriallisesta, historiallisesta tai edes myyttisestä kulttuuriheeroksesta pätee ainoastaan pintatasolla, esimerkiksi moraalisena tai eettisenä opetuksena, tai jopa jonkinlaisena ajanvietteenä.

Koskapa runomme eivät kuvaa ´todellisia´ tapahtumia myyttikerroksiin kietoutuneena, vapautuu niiden laulaja sekä kuulija tulkitsemaan niiden viestin henkilökohtaisesti, pakottomasti omalla kokemushetkellään ja juuri nyt. Mielestäni kyse on ainakin osittain joidenkin kirjoittajien esille tuomasta psykososiaalisesta Kalevalan tulkinnasta, mutta menen omassa pohdinnassani vieläkin pidemmälle…

Sammon taonta (Gallen-Kallela 1893)

Tulkintani on tämä:

Runojemme paikat, tapahtumat ja toimijat ovat tässä ja nyt, kaikkialla ja joka hetki. Ei siis ole olemassa meitä ja meidän aikaamme sekä ikiaikaisten laulujemme tapahtumia erottavaa kuilua. Jokainen hetki elämässämme on `Kalevalaa´, ja jokainen hetki ja kokemus voi saada merkityksensä sekä tulkintansa muinaisiin runoihimme nojautuen. Samoin jokainen kokemuksemme voi olla pyhä, sillä jokainen meistä elää koko elämänsä ´Kalevalassa´, keskellä jumalien ja väkien läpihenkimää maailmaa. Jumalamme ovat täällä ja nyt.

Runot kertovat siis sekä jumalistamme että meistä, ja jokaisesta meitä edeltäneestä sukupolvesta aina ihmiskunnan alkuhämäriin asti. Ne kertovat sinusta ja minusta, olit sitten keskellä metsää tai töissä tietokoneen äärellä. Vanhat laulumme sanojensa myötä sitovat meidät tähän maahan ja yllämme olevaan taivaaseen sekä jumaliimme, pyhittävät kaiken ja ohjaavat ymmärrystämme ja kokemustamme oivaltamaan asioiden syvemmän luonnon. Ne tarjoavat keinoja parantua ja parantaa, sekä löytää jumalien kosketuksen kaikkialta ympäriltämme. Laulumme antavat meille sanat tämän kaiken ilmaisemiseen ja ulostuontiin, loitsumme antavat meille sanat asioiden muuttamiseen, ja perinteemme antavat meille muodon ja rituaalit tehdä tämä kaikki käsinkosketeltavasti olevaksi. Olemme kaiken aikaa lauluissa läsnä, jumalten ja henkivoimien keralla.

Olen suomenuskoinen ja palvon karhua, metsän isää… Uhraan sille, käyn Tapion pöytään, ja matkaan maailmojen väliä sekä tätä maailmaa. Samalla kun hengitän ja hikoilen ja saunon ja kävelen ja tapan ja laulan, elän elämääni tosi- ja mielimetsässäni, nousen seisomaan ja ylpeänä näen kultaisten runosanojen leijuvan täältä kaukaisuuteen. Riittää kun ojennan käteni ja olen kiinni iättömässä olemisen virrassa.

Eräs Amerikka

Yhdysvaltain liittovarantojärjestelmä tai eräänlainen keskuspankki eli Federal Reserve Bank aloitti toimintansa vuonna 1913. Idea yksityisessä omistuksessa olevasta pankista jolla olisi yksinoikeus Yhdysvaltain dollarin painamiseen ja seteleiden liikkeelle laskemiseen syntyi kuitenkin jo hieman aiemmin, vuonna 1910 eräiden upporikkaiden pankkiirien kuten J.P. Morganin ja John D. Rockerfellerin toimesta.

On erikoista, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuoden 1913 jouluaaton alla yksityisten pankkiiritahojen tukeman Federal Reserve Act -asetuksen, sillä se on Yhdysvaltain perustuslain vastainen. Näin kuitenkin tapahtui ja maan hallitus de facto luovutti taloudellisen itsenäisyytensä suunnattomia voittoja havittelevalle sijoittajaeliitille. Siitä lähtien – nyt siis jo 97 vuoden ajan – on Yhdysvaltain hallitus joutunut lainaamaan kaiken tarvitsemansa rahan ao. pankilta. Korkoa vastaan tietenkin.

Valitettavasti kukaan ei varmuudella tiedä ketkä kaikki ovat ´Amerikan keskuspankin´ omistajia. Tämä on omiaan herättämään epäilyjä Federal Reserve Bankin toimintaa ja tavoitteita kohtaan. Liittovaltion kannalta olisi joka tapauksessa edullisempaa jos se itse laskisi liikkeelle setelit ja hallitsisi rahapolitiikkaa. Nyt Yhdysvaltain liittovaltion velkaantuminen kasvattaa vain yksityisen keskuspankin voittoa ja luo tilanteen, jossa keskuspankin etu on vastakkainen liittovaltion edun kanssa.

Huonosti tunnettu tosiasia on, että Yhdysvaltain laki ei velvoita maansa kansalaisia maksamaan ns. income tax -veroa – siis tuloveroa yksityishenkilön suorittamasta palkkatyöstä. Yleinen luulo sen sijaan on, että palkkaan kohdistuva tuloveropakko mainitaan jossain kohtaa maan erinomaisen monimutkaisista verolaeista. Samalla uskotaan, että Internal Revenue Servicen (IRS) eli liittovaltion eräänlaisen verohallituksen keräämät income tax -tulot käytetään liittovaltion toimesta koulutukseen, julkiseen terveydenhuoltoon, teiden kunnossapitoon jne. Karmaiseva tosiasia kuitenkin on, että kyseiset verotulot menevät sataprosenttisesti korkoihin joita liittovaltion hallitus joutuu maksamaan yksityiselle Federal Reserve Bankille siltä ottamiensa lainojen myötä. Ja lainaahan hallituksen täytyy kaiken aikaa ottaa, sillä muuten maassa ei olisi lainkaan rahaa!

Mainittakoon vielä, että yksityishenkilön palkkatyötuloihin kohdistuva tulovero on Amerikan perustuslain vastainen. Tosiasian on myös Yhdysvaltain korkein oikeus vahvistanut kahdessa erillisessä oikeudenkäynnissä, useista osavaltiotason oikeusasteista puhumattakaan. Tästä huolimatta harva yksityishenkilö uskaltaa panna IRS:lle kampoihin – onhan kyseisellä organisaatiolla omat aseelliset joukkonsa ja joitain kymmeniä tuhansia lakimiehiä puhumassa sinut vankilaan. Niinpä esimerkiksi vuonna 2007 Yhdysvaltain kansalaiset maksoivat 1,366,241,000,000 dollaria yksityishenkilön palkkatuloveroa. Tämä kaikki raha – siis biljoona kolmesataakuusikymmentäkuusi miljardia kaksisataaneljäkymmentäyksi miljoonaa – meni suoraan yksityiselle Federal Reserve Bankille.

Kun asiaa ajattelee on ilmeistä, että Yhdysvalloissa suoritettiin 1900-luvun alussa maailmanhistorian suurimittaisin ja menestynein varkaus, jonka myötä käytännössä kokonaisen kansakunnan varallisuus siirrettiin yksityisten pankkisukujen ja sijoittajaeliitin haltuun tai ainakin ulottuville. Huijauksen sinetöivät hieman myöhemmin tapahtunut kultavarannon siirtäminen Federal Reserve Bankille, dollarin irrottaminen kultasidonnaisuudesta, sekä laittoman palkkatuloveron väittäminen todelliseksi.

Mitä väliä tällä kaikella sitten on?

Kun seuraavan kerran pohdit maailman vauraimman valtion eli Yhdysvaltain murhaavaa voimapolitiikkaa maailmalla, mietit kyseisen maan todellisia pyrkimyksiä kansainvälisillä kentillä, hämmästelet maan sisäistä sekasortoa ja huonoa koulutustasoa sekä mediatodellisuuden yksipuolisuutta, et voi olla häkeltymättä sen epädemokraattisesta kauppapolitiikasta ja pelonsekaisin tuntein seuraat sivusta yhä selvemmin maassa esille tulevia fasistisia piirteitä ja vahvaa poliisivaltion tuntua, muista että kyseessä ei ole itsenäinen demokraattinen valtio. Kyseessä ei ole we the people -ihannetta ylläpitävä perustuslaillista ja humaania asiaohjelmaa ajava kansanvalta. Kyseessä ei ole Amerikka. Kyseessä on sen sijaan globalisaatiota, yhteismarkkinoita, kulttuurista ja sosiaalista integraatiota sekä loppujen lopuksi hyvin fasistisia tavoitteita ajavalle yksityiselle eliitille valtansa luovuttanut ja komeaa julkisivua ylläpitävä valtionkuvatus, jonka ylin poliittinen eliitti presidenttiä myöten tekee kuten käsketään.

Mitä kiinteämmin olemme täällä Suomessa mukana talouden ja hallinnon kansainvälisessä integraatiossa, sitä suoremmin tuemme kasvottoman valtaeliitin pyrkimyksiä. Suomi tekee kuten EU käskee. EU tekee mitä Yhdysvallat vaatii. Amerikkaa taluttaa Federal Reserve Bankin omistajat. Kuka tai ketkä heidän toimiaan ohjaavat?