Skip to content

Muinaistekniikka – lahdattu kilpailuetu?

October 13, 2009

Kun medioissa näkyvä poliittinen eliitti valittaa ajojahdeista ja rahoittajiensa anteliaisuudesta, osa kansasta luulee elävänsä demokratiassa. Tosiasiassa elämme byrokratiassa jolla on hyvät aikeet, mutta suhteettoman raskas leimasin. Esimerkkiurhiksi tästä pitkän virkamiesmatkan taivaltavasta tuhovoimasta otan muinaistekniikan koulutuksen lopettamisen Mynämäellä – koulutuksen jota maailmanlaajuisesti ainutlaatuisella tavalla on maassamme edustanut Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.

Maamme koulujen toimintamahdollisuuksia eivät määrää suunnitelmatalouden tai poliittisen ortodoksian jäykät järjettömyydet, tai edes vapaat ja kylmät markkinavoimat vaan moniportaisen virkamieskunnan päätökset ja niihin perustuvat usein pöhköt tulkinnat alemmissa päättäjäportaissa. Yksi esimerkki keskivertokansalaisen tutkan ohi menneistä päätöksistä on lain asettama vaatimus toisen asteen koulutukselle väestöpohjaan liittyen. Jotta tavanomainen ammattikoulu voi jatkaa toimintaansa, täytyy sen sijaita kunnassa tai kuntaliitossa jonka väkimäärä on vähintään 50.000. Olemme siis ohittaneet vaiheen jossa keskustellaan kyläkoulujen katoamisesta ja päätyneet tilanteeseen jossa tavallisen ammattikoulun täytyy palvella vähintään Mikkelin kokoista kaupunkia. Tämän myötä lukemattomat maamme koulut ovat olleet pakotettuja liittymään keinotekoisiin koulutuskuntayhtymiin, joiden synty tuntuu kovin harvoin palvelevan opiskelijoita, puhumattakaan juhlapuheissa esiintyviä kullanhohtoisia koulutustavoitteita. Hulluimmalta tilanne tuntuu silloin kun yhdentyminen lakkauttaa hyvin menestyviä koulutusyksiköitä tai -linjoja.

Edustan itse ravintoketjun toiseksi alinta askelta, opettajaa. Kun omaleimaisen, kilpailukykyisen, suositun, mediaseksikkään ja ennen kaikkea tuloksellisen koulutuslinjan lopettamista perustellaan virkamiesten ja poliitikkojen ideoiman valtakunnallisen PARAS-hankkeen myötä, sumentuu katseeni ja aivot lyövät tyhjää. Miten on mahdollista, että ´Parhaaksi´ nimetty hanke tappaa nimenomaan parhaita?

Kuntatiedon keskus toteaa, että PARAS-hankkeeseen liittyy useita uhkakuvia. Vaarana on sinänsä hyviksi tarkoitettujen uudistusten muodollinen suunnittelu, jolloin suunnitelmien toteutusta ei mietitä tarpeeksi. Ja nyt päästään asiaan… Kun sinänsä vilpittömään yritykseen perustuvia rakennemuutoksia ajetaan komentoketjussa alaspäin, tässä kenkiinsä rykivien ja näkemysvammaisten uravirkamiesten luvatussa maassa päätökset saavat alemmilla tasoilla perverssin luonteen. Kyse on kuin katkerien ja sivistymättömien pikkusotilaiden vallantunteen ja epätiedon yhdistelmästä, joka johtaa päätöksiin joiden erheellisyyttä ei myöhemmin osata tunnustaa vaikka totuus löisi suoraan silmille.

Raision koulutuskuntayhtymä ja sen hallitus päätti epäviralisesti vuonna 2007 mikä on ´parasta´ ja mikä ei. RASEKOn hallitus päätti, että Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa puitelain mukaan pakon edessä aloitettavien yhdentymisneuvotteluiden ehtona on muinaistekniikan koulutuksen lopettaminen ennen varsinaista yhdentymistä. Koska mikään itsenäinen koulutusyksikkö ei voi määrätä toisen itsenäisen yksikön elämää, oli päätös tietenkin epävirallinen, ja sitä tuskin löytyy mistään pöytäkirjoista. Annettiin siis ymmärtää… Epäkiitollisessa ja epävarmassa asemassa ollut LSKTOL nieli erheellisesti vaatimuksen sellaisenaan, ja koulutuslinjan lopettaminen tuotiin oppilaitoksessa tökerösti esille puhtaana ilmoitusasiana. Samalla kajottiin kyseisen oppilaitoksen itsenäiseen asemaan, sekä sen ainutlaatuisimman ja valovoimaisimman koulutuslinjan tulevaisuuteen. Perusteeksi tuossa vaiheessa annettiin´ alueellisen elinkeinoelämän tarpeisiin vastaaminen´, joka tietenkin oli täyttä puppua. Jos RASEKO:n päättäjät olisivat kyenneet ylittämään ennakkoluulonsa ja oivaltamaan tietämättömyytensä, he olisivat havainneet miten muinaistekniikan linja on osa LSKTOL:n tulosta, alueellisen elinkeinoelämän myönteistä todellisuutta, sekä selkeä ja monivivahteinen menestystekijä.

Muinaistekniikan linja on aina houkutellut opiskelijoita kaikkialta Suomesta – myös ulkomailta – mikä viimeisimmissä RASEKOn puheenvuoroissa on esille otettu kielteisenä piirteenä. Todellisuudessa moni muualta tullut muinaistekniikan artesaani on jäänyt Varsinais-Suomeen, perustanut yrityksen, ja kehittänyt osaltaan alueellista elinkeinoelämää. Ei ehkä teräksestä laivoihin kusialtaita taitellen, mutta omalla suhdanteista riippumattomalla tavallaan – kulttuuriteollisuuden alalla.

Turku on vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. RASEKO:n päätös muinaistekniikan lahtaamisesta herättää myös tätä ajatellen ihmetystä. Miten on mahdollista, että muinaistekniikan koulutuksen suoma alueellinen, valtakunnallinen ja jopa kansainvälinen kilpailuetu ja kiinnostavuus ei houkuttele? Kun muinaistekniikka joskus tulevaisuudessa jatkaa muualla, toivon asiaa päättämässä olleiden katsovan peiliin ja ymmärtävän virheensä.

ärtymys...

No comments yet

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: