Skip to content

Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä, osa 3.

November 27, 2009

Jatketaan mielenkiintoista haastattelua Anne Pöyhösen kanssa. Anne, löytyykö vanhasta ajoitusperinteestä mitään liittyen aineettomampiin kysymyksiin? Esim. milloin kannattaa parantaa eri tauteja, milloin on edullista mennä naimisiin, milloin käydä oikeutta, milloin suorittaa tiettyjä kansanuskoon liittyviä rituaaleja tms?

Kuun rytmi näkyy lähes kaikessa arkipäiväisessä elämässä. Yleisesti ottaen vaikutus menee niin että kun Kuu lähtee kasvamaan uuden kuun päivästä eteenpäin, niin kaikki silloin aloitettu kasvaa ja siis menestyy. Vähenevän kuun aikana puolestaan viedään jo aloitetut projektit loppuun. Kaupankäynnissä tämä meinaa sitä että laina kannattaa ottaa vähenevällä kuulla, niin lainasumma ei kasva vaan kutistuu nopeasti pois. Sopimukset ja muut joiden soisi kasvavan ja tuottavan tulosta on taas hyvä aloittaa kasvavalla kuulla. Täydellä kuulla taas tulee tehtyä hätiköityjä ja tunnevaltaisia päätöksiä, joten se ei ole viisain aika lähteä viemään asioita oikeuteen tai allekirjoittaa sopimuksia. Täydenkuun vaikutus alkaa jo päivä paria ennen täydenkuun päivää. Harkintaa tulee käyttää.

Moni tauti itää viikon ja sitä sairastetaan toinen viikko, joten nykyäänkin reseptit kirjoitetaan 7 tai 14 päiväisiksi, eli kuun neljännesten pituisille ajanjaksoille. Kasvavalla kuulla elimistö imee lääkeaineet ja vitamiinit tehokkaammin käyttöön, ja vähenevällä kuulla taas puhdistuu ja erittää ulospäin, jolloin sama lääkeannos ei vaikuta yhtä tehokkaasti. Kaikkea mitä elimistöstä haluaa pois kannattaa kansanperinteen mukaan häätää vähenevällä kuulla.

Tiedän sinun tutkineen myös riimuja ja erityisesti riimusauvoja. Kysehän on vanhasta kalenterijärjestelmästä, joka on ollut käytössä myös Suomessa. Monet saattavat yllättyä, että myös Suomessa on riimuja käytetty… Miltä ajalta Suomen viimeisimmät riimusauvat ovat, ja miten riimusauvat ovat ohjanneet ihmisiä ajoittamaan askareensa?

Riimusauvat olivat aikalaisille yhtä tavallisia kuin almanakka tai kännykän kalenteri on tämän päivän ihmisille. Sen avulla tietää mikä päivä tänään on, milloin juhlapäivät ovat, ja milloin on sovittu tapaamisista kavereiden ja liikekumppaneiden kanssa. Mikään kansa ei kauaa selviä ilman kalenteria muutamia pieniä tropiikissa eristyksissä asuvia heimoja lukuunottamatta. Kalenteri on yhteiskunnan toimivuuden perusta. Sen avulla rytmitetään työ ja juhla, maksetaan palkka, kokoonnutaan markkinoille käteistämään omat metsästykset ja käsityöt, maksetaan verot hallitsijalle, peritään korkoa lainasta, käydään käräjiä, sovitaan avioliitoista ja työsopimuksien kestoista jne. Varhaisimmat kalenterit joita ihmisten tiedetään kaivertaneen ovat neandertalin ihmisten hautalöydöistä. Aikaa on siis aina seurattu. Yksikköinä on ollut vuorokausi, kuunkierto ja vuosi.

Ei tiedetä milloin riimukalenterien käyttö alkoi, mutta vanhimmat kappaleet joita julkisissa museoissa on, ovat 1500-luvun alkupuolelta. Nykyaikana kirjakaupat myyvät kalentereita lähinnä vain vuodeksi kerrallaan eteenpäin, joten tulevaisuutta – esim. pääsiäislomien sijainteja – harva osaa suunnitella useammaksi vuodeksi eteenpäin. Puuhun kaiverretut riimukalenterit taasen olivat ikikalentereita, joten niistä voitiin katsoa pysyvät ja liikkuvat juhlapäivät viikonpäivineen vuosikymmeniksi eteen- ja taaksepäin. 1500-1700 -lukujen ihmisellä oli siis mahdollisuus kotitekoisilla kalentereillaan suunnitella elämäänsä paljon pitemmille ajanjaksoille kerrallaan, jos vain kalenterin käyttäjällä taitoa riitti. Voimme turvallisesti olettaa että kalenterin lukutaito oli niinkuin muukin älyä vaativa taito; sen pystyi oppimaan mutta kaikki sitä eivät suinkaan osanneet. Eihän nykyäänkään moni muista montako päivää missäkin kuussa on, saati että 1.1. oli tänä vuonna (2009) torstai, ja ensi vuonna se on perjantai, ja seuraavana vuonna lauantai.

Riimusauvoista käy ilmi että Suomessa oltiin hyvin perehtyneitä riimuihin siinä missä Ruotsissakin. Kalenterikäytössä riimuilla ei kuitenkaan kirjoitettu sanoja vaan merkittiin päiviä, eli siis numeroita, joten kirjoitustaidosta ei saada tehtyä suoria johtopäätöksiä. Selvää kuitenkin on että jos mitkä tahansa 7 merkkiä kaivertaa 52 kertaa peräkkäin, ne jäävät mieleen, ja ne osataan laittaa samaan järjestykseen myöhemminkin. Kuun vaiheita merkitessä käytettiin yhdeksäätoista riimua, ja myös niiden järjestys osattiin. Tästä on vain lyhyt matka siihen johtopäätökseen että merkkien äännearvot tunnettiin, äänteet kun mahdollistavat järjestyksen mieleenpainamisen graafista kuviota paremmin, ja ilman järjestyksen tuntemista riimusauvaa ei pystynyt käyttämään, eikä kunkin vuoden kuun vaiheita tulkitsemaan.

Varmasti älykkäät ja tiedonhaluiset yksilöt oppivat latinalaisetkin kirjaimet riimujen lisäksi, ja arabialaiset numerot riimujen/päiväpulkkien viivojen lisäksi. Paperi oli kuitenkin harvinaista ja pergamentti kallista, joten arkipäiväinen tapa oli kaivertaa merkkejä puukolla puunpalaan, ja siihen käyttöön riimut olivat paljon arabialaisia numeroita kätevämpiä. Lisäksi riimuilla saatettiin esittää luvut kymmenestä ylöspäin yhdellä merkillä, kun arabialaisissa numeroissa siihen tarvittiin kaksi. Selkeästikin riimut olivat järkevämpi tapa kirjoittaa vuoden päivät ylös puuhun kuin pyöreiden kolmosten, kuutosten, kasien ja ysien kaivertaminen – kaariahan on vaikeampi nätisti kaivertaa.

Riimusauvojen käyttö loppui 1800-luvulle tultaessa, kun 1700-luvulla tapahtunut asteittainen siirtyminen juliaanisesta gregoriaaniseen kalenteriin jätti useita päiviä välistä, ja syntyi vanha luku ja uusi luku. Silloin merkkipäiviin sidotut sananlaskut “Kevättä kynttelistä” (Kynttilänpäivä), “Jaakko heittää kylmän kiven” jne. siirtyivät yli 10 päivää pois paikoiltaan, ja 1900-luvun alussa siirtymä oli jo 13 vuorokautta. Kun almanakka tarjosi kuun lisäksi planeettojen aseman ja paljon muita uutisia ja tietoja, oli myös se houkuttimena riimusauvoista luopumiselle ja uuteen kalenteriin siirtymiselle. 1700-luvun alun sodat (Isoviha) vaurioittivat kansan psyykeä niin pahasti että (samoin kuin toisen maailmansodan jälkeen) kansalla oli tarve unohtaa vanha ja etsiä parempaa elämää tulevaisuudesta. Uuteen kalenteriin siirtymiseen vaikutti siis moni tekijä, ja riimut jäivät pois käytöstä. Silti jotkut käyttivät ja tekivät riimusauvoja vielä 1800-luvun alussa, joten siirtymäaika oli pitkä.

No comments yet

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: