Skip to content

Untako vain?

February 16, 2010

Ymmärtääkseni unilla on nykytutkimuksen mukaan kolme päätehtävää:

– muistojen konsolidointi
– ongelmanratkaisu
– tilanteisiin, myös uhkiin valmentautuminen

Unet käsittelevät usein viime aikaisia tapahtumia, yhdistäen ne vanhempiin muistoihin ja antaen niille mahdollisia merkityksiä myös tulevaisuutta ajatellen. Kyse on itselle merkityksellisen kokemusvaraston prosessoinnista ja priorisoinnista, joka alitajuisesti sekä tajuisesti ohjaa meitä oivaltamaan ja tuntemaan (itse sitä usein havaitsematta) elämämme keskeisiä kysymyksiä ja asioita.

Unissa ajattelumme poikkeaa tavanomaisesta, ollen intuitiivisempaa, visuaalisempaa, epälineaarista ja ylipäätään poikkeuksellista, tarjoten epätavanomaisen näkökulman elämäämme. Tämä mahdollistaa uusien oivallusten tekemisen sekä alitajuisesti että tajuisesti. Esimerkkinä kerrottakoon, että unet ovat vastuussa kahdesta Nobel -palkinnosta ja kahden tärkeän lääkkeen keksimisestä, nykyaikaisen ompelukoneen keksimisestä ja tietenkin lukemattomista taideteoksista. Unet auttavat myös ruumiillisten ongelmien ratkaisemisessa, niin huippuurheilijoilla kuin kellä hyvänsä meistä. Itse opin uimaan pikkupoikana siten että uimakoulussa ollessani näin yhden ja saman painajaisen viikon ajan. Joka yö uni päättyi pudotessani uhkaavaan veteen, varmaan hukkumiskuolemaan sillä enhän vielä osannut uida. Eräs yö unessani putosin veteen, mutta uni jatkuikin vielä. Vesi oli yllättäen lämmintä ja elementti tuntui turvalliselta. Aloin unessani uida… Herättyäni muistin miltä uiminen ruumiissani tuntui, ja olin varma että osaisin uida myös oikeasti. Pelkäsin kuitenkin että tunne unohtuu, joten syöksyin keskellä yötä pyörälläni lähimmälle uimaranalle ja juoksin veteen. Se toimi. Osasin uida tuosta hetkestä lähtien.

Turun yliopistossa vaikuttavan tutkijan, tohtori Antti Revonsuon mukaan unennäkö on meihin biologisesti ohjelmoitu, joten myös kaukaiset esi-isämme uneksivat. Esi-isämme elivät usein vaarallisessa maailmassa, jossa henkeämme uhkasivat villieläimet, luonnonvoimat jne. Revonsuon tutkimuksessa terveiden lasten painajaiset käsittelevät lähes yksinomaan tälläisiä arkkityyppiuhkia, petoja ja ´hirviöitä´, myrskyjä jne. Nämä unet pakottavat Revonsuon mukaan yksilön käsittelemään uhkia simuloitujen – siis unitapahtumien – kautta. Tavoitteena on uhkiin valmistautuminen, jolla on ollut relevanssia myös todellisessa maailmassa. Näin painajaisilla on ollut selviytymismahdollisuuksiamme parantava vaikutus. Myöhemmällä iällä painajaiset muuttuvat toisenlaisiksi. Niissä arkkityyppiuhat korvautuvat nykyelämäämme enemmän vaikuttavilla moderneilla asioilla ja tunne-elementeillä. Revonsuon mukaan ilman painajaisia emme selviytyisi elämän koettelemuksissa.

Melko uutta tietoa (mm. professori Patrick McNamara, Boston University) on se, että ihminen näkee unia REM-vaiheen lisäksi myös muiden nukkumisvaiheiden aikana. REM-unet vaikuttavat olevan vastuussa enimmäkseen kielteisiin aiheisiin liittyvien unien näkemisessä ja muut unet myönteisiin. Lienee hyvä, että terveillä ihmisillä REM-uneen liittyy ns. unihalvaus, jonka aikana emme kykene liikkumaan lainkaan. Kielteisiin asioihin liittyvät unet sekä painajaiset voisivat saada liikkumiskykyisen uneksijan jopa vaarallisen levottomaksi. Kaiken kaikkiaan REM- ja muut unet muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, joka on oleellinen psyykkisen hyvinvointimme kannalta. On havaittu, että merkittävä osa masennuksesta kärsivistä potilaista siirtyy suoraan REM-uneen, eikä koko yön aikana välttämättä näe muita kuin REM-unia.

Mitä aivojen toimintaan tulee, nykytutkijat ajattelevat että tietyllä tapaa näemme unta kaiken aikaa. Ero valve- ja unitilojen välillä onkin lähinnä siinä miten paljon (tai vähän) ulkoiset ärsykkeet vaikuttavat aistikokemuksiimme. Nukkuessamme tietoa ei tule ulkoapäin, vaan tuotamme ja prosessoimme sitä sisäisesti. Revonsuo jopa sanoo, että “elämä on unta jota aistit ohjailevat”.

Tätä kautta shamanistisissa perinteissä tavanomaiset aistideprivaatiotekniikat tulevat ymärrettäviksi. Jos haluamme kurottaa tavanomaisesta valvetilasta siitä poikkeavalle muisto/ratkaisu/valmentautuminen -alueelle hereillä ollessamme, on aistideprivaatio helppo ratkaisu. Toinen hyvä tekniikka on selkounitreeni, jossa päämäärätietoisesti opetellaan olemaan tietoinen omasta unennäöstä unen aikana. Tällöin unistaan saa halutessaan suoraviivaisemmin tietoa ja kokemuksia joita hyödyntää valvetilassa.

Professori Mark Solmsin (University of Cape Town) työ osoittaa, että ihmiset jotka esimerkiksi päälakilohkoon kohdistuneen aivovamman takia eivät uneksi, kertovat heikentyneestä elämänlaadusta. Kaikki aistikokemukset yhdistetään päälakilohkossa ja sama alue on päävastuussa unien tuottamisesta. Kun päälakilohko ei toimi normaalisti henkilö heräilee yön aikana useasti, ja useankin tunnin nukkumisen jälkeen hän ei koe oloansa täysin levänneeksi. Onkin ehkä niin, että unennäkö eräällä tavalla pitää meidät unessa. Näin saavutamme paitsi yhtenäisen lepojakson, myös unien tarjoaman kokonaisvaltaisen hyödyn tajunnassamme.

Myös aivojen motivaatiokeskus on aktiivinen unennäön aikana. Tämäkin viittaa siihen, että unilla on sisäisessä kokemusmaailmassamme suuri merkitys. Haemme unien aikana vastauksia ja merkityksiä. Kyse ei siis ole unien merkityksettömästä kokemisesta – ´katselusta´ ilman tavoitteita.

Unista voimme siis löytää merkityksiä ja vastauksia jokapäiväiseen elämäämme ja ne auttavat meitä selviytymään elämästämme. Useimmat meistä intuitiivisesti jakavat mielipiteen, että unet ovat jollain tapaa tärkeitä. Monissa kulttuureissa ympäri maailmaa unilla on jopa kaikkein keskeisin sija jokapäiväisessä elämässä. Mm. Kanadan atikamekw-intiaanit puhuvat toisilleen unistaan joka aamu.

Myös eläimet kuten kissat ja koirat näkevät unta.

5 Comments leave one →
  1. February 18, 2010 00:38

    Unien tulkinta on myös mielenkiintoista ja sillä voi päästä käsiksi omaan alitajuntaan…🙂

    • February 18, 2010 19:14

      Juuri näin!

  2. Kalle Laihonen permalink
    February 17, 2010 19:04

    Mielenkiintoinen aihe! Itseäni on mietityttänyt mielentoiminta todella väsyneenä, vuorotyötä tekevänä olen muutaman kerran nähnyt “valveunta” tai mitä lie hallusinaatioita. Mikään niistä ei ole ollut mitenkään pelottava, pikemminkin päinvastoin. Viime kesänä yö-vuoroviikon lopussa olin todella väsynyt kun ajoin kotiin päin, vetäisin pokkana lukkojarrutuksen kun näin suuren korpin lentävän autoni tuulilasiin hehkuva nuoli nokassaan. En tiedä vieläkään mitä hittoa tapahtui, havahduin siihen kun auto oli poikittain tiellä, onneksi ei ollut muuta liikennettä. Hauskan yhtymän asiaan tekee se, että tämä tapahtui Kalannin Kylähiiden-tien risteyksessä, paikkalta johon autoni pysähtyi on viiden metrin päässä rautakautisen asunnon paikka.

  3. Uni-ihminen permalink
    February 16, 2010 23:50

    Itse olen huomannut, että jotkut reseptilääkkeet saattavat vaikuttaa unennäköön. Eräs vatsalääke mahakatarriin, jota joudun käyttämään kuuriluontoisesti pari kertaa vuodessa aiheuttaa tosi ärhäköitä painajaisia alkuvaiheessa käyttöä. Eräs kipulääke aiheutti niin pelottavia unia 2 yönä kun sitä otin, että vaihdoin sen käytön toiseen sen vuoksi. Sitten olen joutunut käyttämän nk. SNRI-lääkettä (ei SSRI mutta sukulainen sille toki) ja mikä kummallisinta sen käytön alkaessa unet katosivat kokonaan. En enää nähnyt unia tai ainakaan ne eivät olleet niin vaikuttavia, että ne olisivat jättäneet mitään muistijälkeä mieleen! Aamulla oli ihan “blank”. Tyhjä. Kuin olisi tyhjässä ollut ja tyhjästä tullut.Ja aivan kuin olisi ollut vain varjoelämää, semmoinen ohut olo jotenkin. Jotain puuttui, vaikka eihän se tietenkään heti järkeen käy, että unien näkemättömyys aiheuttaisi pahoinvointia sinällään! Mutta ainakin mulle alkoi hiipiä pelko ja outo olo siitä kun eli melkein 2 vuotta ilman unia.

    Se oli karmea tunne – kun se jatkui ja jatkui. Melkein 2 vuotta siis. Sitten kun annosta pienennettiin puoleen, alkoi unia tulla hiukan -tosin vain laimean puoleisia- ja kun lääke oli vain 1/4 palasi melkein tavanomainen määrä unia ja jopa painajaisia alkoi tulla helpotuksekseni! Se oli ihana vapauttava tunne. Ja minusta tuntui, että vihdoin sain kiinni itsestänikin paremmin. Omasta vanhasta minästä! Kyllä unet on oikeasti tärkeitä!

    • February 17, 2010 00:28

      Kiitos kommentistasi! En yhtään ihmettele kokemuksiasi, sillä kyllä lääkkeet tosiaan vaikuttavat. Itse olen käyttänyt SSRI-lääkitystä ja hoidon alkuvaiheessa eräs sivuoire oli lisääntyneet painajaiset ja niiden epätavallinen voima/intensiteetti. Ilmeisesti tuli käsiteltyä painajaisunien avulla asioita, mitkä siihen mennessä olivat jääneet jonnekin alitajunnan syövereihin?

      Mutta nyt nukkumaan! Voimia ja hyvää yötä kaikille.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: