Skip to content

Paleoravinnon perusteet (uusi)

February 19, 2010

Alla esittelen päivitetyn version kymmenisen vuotta sitten kirjoittamastani paleoravinnon perusteita käsittelevästä tekstistäni. Uusina asioina mukana on mm. raakapaleonäkökulma, uutta pohdintaa vitamiineista ja kuiduista, sekä suurempi painoarvo monipuolisuudella ja paleon soveltamisella nykyaikaan. Erityiset kiitokseni päivitettyyn tekstiin johtaneista keskusteluista sekä ajatuksista esittelen blogissani jo aiemmin aihetta komentoineelle Tuukka Kumpulaiselle, sekä Facebook-ryhmässä “Paleoravinto” raakapaleota esitelleelle Hanni Wienkoopille.

 

JOHDANTO

Ruokavaliomme on muuttunut viime aikoina dramaattisesti. Tämä on ilmeistä kun muistetaan, että ihmiskunta ehti elää peräti satatuhatta sukupolvea yksinomaan metsästystä ja keräilyä harjoittavana olentona. Vain joidenkin satojen sukupolvien ajan on osa meistä – nykyään toki valtaosa – ollut riippuvaisia maatalouden ja karjanhoidon tuotteista, ja vain muutama sukupolvi on ehtinyt kasvaa ja kuolla teollisen vallankumouksen mukanaan tuomia jalostettuja elintarvikkeita syöden. Kyseenalaisen kehityksen huippuna on jo pari ihmissukupolvea eri alueilla planeettaamme ennättänyt kasvaa pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden ja pikaruoan ravitsemana.

Ruokavalion muutos on ollut monin tavoin ongelmallinen, sillä geneettisen perimämme sääteleminä olemme biologisina olentoina sopeutuneet käyttämään hyväksi varsin toisenlaista ravintoa kuin mitä nykyään nautimme. Ristiriidan katsotaan olevan monien tautiemme, varsinkin elintasosairauksien taustalla. Tähän johtopäätökseen on johtanut laajahko poikkitieteellinen tutkimussuuntaus, joka on hyödyntänyt mm. ravitsemustieteen, ravintoantropologian, paleontologian, arkeologian, genetiikan, biokemian, fysiologian ja kädellistutkimuksen tarjoamaa tietoa.

Tutkimuksen myötä esille noussut ja alati selkiytyvä kuva ihmisen alkuperäisestä ravinnosta on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana synnyttänyt uuden ravinto-opillisen suuntauksen, jossa luonnonmukaista ihanneruokaamme kutsutaan kivikauden vanhimpaan ajanjaksoon viitaten nimellä paleoravinto. Aiheeseen paneutuneet asiantuntijat pitävät nykyisen ns. standardiravinnon (SWD eli standard western diet) suurimpana ongelmana yksipuolisuutta ja prosessoitujen vilja- sekä maitotuotteiden suurta määrää.

Muita nykyravinnon haittapuolia ovat ns. transrasvat (joita syntyy valmistettaessa hydrogenoituja ravintorasvoja) sekä lihatalouden tuottaman ravinnon heikko laatu. Viimemainittu on seurausta eläimille syötetystä vääränlaatuisesta rehusta, niiden liikunnan puutteesta, sekä suurista pääluvuista tehokkuuteen pyrkivissä automatisoiduissa tuotantolaitoksissa. Ongelmaksi paleoravintotutkijat katsovat myös jatkuvan tuotekehittelyn ja jalostustoimenpiteiden kohteena olevat hedelmät, joissa sokeripitoisuus on moninkertainen ja kuitupitoisuus olematon verrattuna niiden alkuperäisiin kantamuotoihin. Tyypillistä länsimaiselle standardiravinnolle ylipäätään on vähäkuituisuus, sekä valtavat sokeri- ja suolamäärät.

Lukemattomien tutkimusten mukaan olisi siis terveydellemme edullista muuttaa ruokatottumuksiamme suuntaan, jossa ne muistuttaisivat mahdollisimman läheisesti alkuperäistä ravintokäyttäytymistämme. Tällöin ruokapöydästämme pitäisi poistaa kaikki lisäaineet, transrasvat, pikaruoka, einekset, limsat ja mehut, eräät kasviöljyt, ylijalostetut hedelmät, miltei kaikki viljatuotteet, riisi, maissi, soija, useimmat pavut, kaikki maitotuotteet ja myös monet mukulakasvit (mm. peruna). Ruokapöytään tulisi puolestaan jättää vihannekset, yrtit, juurekset, maltillisessa määrin hedelmät, kaikki marjat, siemenet, pähkinät (ei maapähkinä), sekä kaikki eläinperäinen ravinto – erityisesti riista, sisälmykset (varsinkin maksa ja luuydin), munat ja kala. Lisäksi näitä sallittuja ruoka-aineita tulisi syödä mahdollisimman monipuolisesti.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että paleoravinto-opin mukaan kaikki sellainen ruoka on sallittua jota ihminen voisi halutessaan turvallisesti syödä raakana. Poikkeus tästä peukalosäännöstä on muiden eläinlajien tuottama maito, jota ei raakanakaan tulisi nauttia. Lukuisten tutkimusten mukaan maito on ihmisille sokereidensa ja proteiiniensa suhteen koostumukseltaan varsin ongelmallinen tuote, joka voidaan yhdistää mm. masennukseen, rintasyöpään, osteoporoosiin ja sydän- sekä verisuonitauteihin.

Ajatus raakana syötävien ravintoaineiden johdattelemasta sallittujen ravintoaineiden listasta on varsin looginen, sillä tuli ja sen myötä mahdollisuus kypsentää ruoka-aineita on ollut laajamittaisessa käytössä varmuudella vasta ehkä noin 150 tuhatta vuotta. Jo tuossakin ajassa jonkinasteinen fysiologinen sopeutuminen kypsentämistä vaativiin (ja muuten siis haitallisiin tai peräti myrkyllisiin) ruoka-aineisiin on mahdollista, mutta tästä huolimatta ne eivät geneettisen taustamme huomioon ottaen kypsennettyinäkään edusta kaikkein terveellisimpiä tai helpoimmin sulatettavia ravinnon lähteitämme. Ns. raakapaleosuuntaus taas puhuu hyväksyttävienkin ravintoaineidenkin kohdalla kuumentamisen synnyttämistä toksiineista ja epäterveellisistä yhdisteistä, esittäen että ihmisen tulisi syödä kaikki ruokansa raakana.

 

PALEORAVINTO NYKYPÄIVÄNÄ

On eri asia tietää mitä ihmiset söivät vanhemmalla kivikaudella kuin oivaltaa miten tätä tietoa kannattaa soveltaa nykyaikaan. Kuten eräs ystäväni huomautti, useimmat paleoravintointoilijat syövät liian yksipuolisesti eivätkä siten saa riittävästi tiettyjä vitamiineja ja hivenaineita. Toisaalta paleoravinnossa ei ole kyse kovin monimutkaisesta asiasta. Paleoravinnon tärkein viesti nykyihmiselle voidaankin mielestäni kiteyttää kahteen asiaan:

– syö mahdollisimman monipuolisesti
– vältä pahimmat nykyravintoon liittyvät virheet

Mitä sitten ovat ne pahimmat virheet? Alla vastaus:

– pikaruoka
– einekset
– karkit ja limsat, energiajuomat jne.
– sipsit, keksit ja mehut (paitsi marjamehut ilman lisättyjä aineita)

Yllä mainitut elintarvikkeet ovat täynnä transrasvoja, sokereita, suolaa ja lisäaineita, eikä niitä pidä missään olosuhteissa nauttia.

Mitä sitten tarkoittaa edellä mainitsemani ´monipuolisuus´? On syytä muistaa, että lauhkean vyöhykkeen kivikauden ihminen saattoi ennen maanviljelyn kehittymistä hyödyntää vuotuiskiertonsa kuluessa kymmeniä, paikoin ehkä jopa sataakahtakymmentä villiä ravintokasvia. Useimmat itsestään huolta pitävät nykysuomalaiset syövät tähän verrattuna hyvin rajoitetusti kasvikunnan tuotteita. Näitä yleisiä vaihtoehtoja kaupoissamme ovat mm. omenat, appelsiinit ja mandariinit, kurkku, porkkana, salaatit, kaalit, banaani, tomaatti, sipulit, sekä harvat yrtti- ja maustekasvit.

Lista on kovin lyhyt, ja jos ihminen jättää paleoravintoinnostuksensa vuoksi pois viljat, pavut ja eräät mukulakasvit, ei ravinnosta saatavien ravinteiden ja suoja-aineiden osalta monipuolisuusvaatimus välttämättä täyty. Tämä on totta varsinkin tilanteessa, jossa paleointoilijamme eläinperäisestä ravinnosta puuttuvat maitotuotteet, ja syystä tai toisesta maksa, kananmunat ja kala. Miten siis saavuttaa nykypaleolla riittävä monipuolisuus, ilman että täytyy eräitä tärkeitä ravinto- ja suoja-aineita saadakseen turvautua viljoihin, papuihin, maitotuotteisiin jne. – siis ravintoaineisiin joiden fytiinit, proteiinit, kalsiumit tai sokerit puolestaan eivät ihmiselle sovi?

Vastaus on jälleen hieman tylsästi mahdollisimman suuri monipuolisuus sallittujen ravintoaineiden puitteissa. Ilman että luettelen tässä yhteydessä kaikkia mahdollisia ihmiselle tärkeitä vitamiineja, hivenaineita, mineraaleja jne., annan arkisen listan jota suurpiirteisesti noudattamalla monipuolisuusvaatimus täyttyy, samalla kun paleoravintoon kuulumattomat ruoka-aineet jäävät pois.

Syö siis näitä:

– punainen liha (varsinkin luomu- tai riistaliha)
– siipikarja (ja tietenkin riistalinnut)
– maksa
– kananmunat
– keittoluut, joissa on luuydin tallella
– naudan ja riistaeläinten sydän
– munuaisruoat
– kala (varsinkin rasvaiset kalat, mielellään ruotoineen), simpukat ja äyriäiset
– kaikki myrkyttömät marjat
– kaikki tuoreet tummanvihreät syötävät kasvikset sekä kaikki salaatit
– sipulikasvit, porkkana, tomaatti, kurkku, avomaankurkku, kurpitsa, kesäkurpitsa, munakoiso, paprikat ja maustepaprikat
– kotimaiset luomuomenat, luomukirsikka ja -luumu
– kaikki mausteyrtit
– syötävät pähkinät (ei maapähkinä) ja siemenet
– kypsentämättäkin myrkyttömät sienet
– nauris ja lanttu, sekä kaikki kaalit
– juuripersilja, keltajuuri, mukulaselleri, punajuuri (ei alle 1 v.) ja raitajuuri, palsternakka, piparjuuri, inkivääri, retiisi, retikka
– lehtiselleri, pinaatti (ei alle 1 v.)
– auringonkukan verso, herneen verso, salaattifenkoli, sitruunaruoho, vesikrassi
– tuoreet herneet, okra,
– syötävät kukat (mm. orvokit, kehäkukka, krassi, kurpitsa sekä monet kukkivat maustekasvit)
– tunnistettava luonnonmuona, joka ei juokse, ryömi tai ui karkuun: mm. nokkonen, raakana myrkyttömät marjat ja sienet, voikukka, kuusenkerkät, nuoret koivunlehdet, vadelman, mansikan ja metsäruusun lehdet teeksi, maitohorsma kesällä ja sen juuret lokakuussa jne.

Kuten yllä olevasta listasta voidaan huomata, monipuolinen paleoruokailu vaatii kurinalaisuutta ja ajoittain myös kukkaroa. Mikäli monipuolisuustavoitteista jää selkeästi, on mielestäni parempi nauttia lisäksi kohtuudella esim. ruisleipää ja lisäravinteita, jotta kuitujen, seleenin ja vitamiinien saanti on turvattu. Oleellista on myös muistaa, että koko kasvisrepertuaaria ei tarvitse olla koko ajan saatavilla. Kun kuukausitasolla pyrkii syömisessään sopivaan vaihteluun ja eri vuodenaikoina painottaa kauden herkkuja, on homma ja kukkarokin hallussa.

Vielä yksi asia… Syö niin usein kuin viitsit ja jaksat ruokasi raakana. (Syistä, kts. alempana kappale “Raakapaleo”.)

Lopuksi… On yksi ihmiselle välttämätön vitamiini, jota emme täällä pohjolassa saa tarpeeksi oikein millään. Tämän vuoksi tätä rasvaliukoista vitamiinia lisätään Suomessa mm. nestemäisiin maitotuotteisiin (ei kuitenkaan luomumaitoon eikä eräisiin piimätuotteisiin). Jos olet paleoruokailija etkä nauti tämän maitotuotteisiin lisätyn ihmeaineen suomista eduista (etkä syö maksaa), tulee sinun ehdottomasti nauttia sitä lisäravinteena. Kyseessä on tietenkin D-vitamiini.

 

RAAKAPALEO
(Raakapaleoon liittyvästä perustiedosta kiitokset Hanni Wienkoopille.)

Valkuaispitoista ruokaa kuumennettaessa lihassa ja kalassa olevat aminohapot yhtyvät niiden sisältämien sokerien kanssa ilman entsyymireaktiota. Tätä Maillardin reaktiossa tapahtuvaa sokerien yhtymistä aminohappoihin tai rasvaan sanotaan ´glycationiksi´, ja siitä syntyviä uusia aineyhdistelmiä kutsutaan englanninkielessä termillä advanced glycation endproduct, lyhyesti AGE tai ALE. Näitä lopputuotteita syntyy ulkoisesti ruokaa kuumentamalla, mutta myös endogeenisesti eli kehon sisällä. Ravinnon sisältämä AGE-pitoisuus korreloi kehon AGE-pitoisuuden kanssa eli mitä enemmän syö kuumennettua ruokaa sitä suuremmat ovat AGE-pitoisuudet kehossa. AGE:tä muodostuu eniten kovilla lämpöasteilla grillatessa ja paistettaessa sekä mikrouunissa, jonkin verran vähemmän keitettäessä vedessä. AEG:eet ovat vastuullisia moniin degeneratiiviisiin sairauksiin kuten diabetekseen, arterioskleroosiin, sydäntauteihin ym.

Muita lihaa kuumennettaessa syntyviä toksisia aineita ovat heterosykliset amiinit, joiden on todettu olevan karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia. Tässäkin tapauksessa lämpötilalla on merkitystä. Grillaaminen ja paistaminen on pahinta, keittäminen vähemmän vaarallista.

Epätoivottuja nitrosamiineita on vähäisessä määrin savustetussa kalassa ja savustetussa lihassa. (Toki myös muissa ravintoaineissa, mutta keskityn nyt paleoravintoon.) Nitrosamiineja syntyy myös lihaa ja kalaa paistettaessa, ja niitä on runsaasti nitriitti- ja nitraattipitoisissa elintarvikkeissa. Mm. makkaroihin lisätään yleensä nitriittejä väriaineiksi. Tieteellisissä kokeissa nitroasamiinien on todettu aiheuttavan maksasyöpää eläimillä. Pidetään myös erittäin todennäköisenä, että ihmisen maha- ja ruokatorvisyövät aiheutuisivat nitrosamiineista.

Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä kutsutaan lyhyesti PAH-yhdisteiksi. PAH-yhdisteitä syntyy ruokaan, jos sitä savustetaan, grillataan tai hiillostetaan. Jopa melko suuria pitoisuuksia on löydetty savustetusta kalasta, paahdetusta lihasta ja muuista käristetyistä elintarvikkeista. PAH-yhdisteet ovat syöpävaarallisia ja mutaatioita aiheuttavia.

Syö siis aina kuin mahdollista ruokasi raakana. Älä kuitenkaan altista itseäsi raa´assa eläin- ja kasviperäisessä ravinnossa oleville taudinaiheuttajille. Varmista siis aina, että raakaruokasi on puhdasta ja mielellään luomua tai villiä. Lihan osalta todettakoon, että nykyisissä tuotanto-olosuhteissa kasvatettua sianlihaa ja siipikarjan lihaa ei kannata nauttia raakana.

 

 

PALEORAVINTO JA LAIHDUTTAMINEN

Mikäli paleoravintoa nauttimalla haluaa maksimoida rasvanpolttoa ja laihtumista, tulee paleoruokavaliotaan painottaa siten että lautaselta löytyy mahdollisimman vähän hiilihydraatteja. Hyvälaatuista rasvaa sen sijaan saa olla, ja muutenkin syödä saa ja pitää aina kun on nälkä.Laihtuminen ei siis tämän ajattelutavan mukaan perustu kaloreitten laskemiseen tai rasvan vähentämiseen, vaan selkeään nopeiden hiilihydraattien välttämiseen.

Vältä siis mm.

– porkkanoita
– hedelmiä

On tutkittu, että hiilihydraattien runsas nauttiminen paitsi tuottaa runsaasti energiaa elimistömme käyttöön, myös ehkäisee luontaisten rasvaa polttavien prosessien käynnistymisen kehossamme. Kun hiilihydraatteja vähennetään ja tilalle laitetaan rasvaa, pääsevät kehon omia rasvavarastoja polttavat prosessit käynnistymään. Kun ylimääräinen kehossa oleva rasva on viimein kulutettu tietylle ihannetasolle (joka vaihtelee sukupuolen, iän ja yksilön mukaan), alkaa keho käyttämään polttoaineena ja energianlähteenä ravinnossa nautittua rasvaa. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa nautitut ruokamäärät pyrkivät hieman kasvamaan, sillä energianlähteenä rasva ei ole läheskään niin tehokas kuin hiilihydraatit.

Kun ylimääräinen rasva ja lihavuus on poistunut, voidaan hiilihydraattien määrää nostaa tavanomaisemmalle tasolle jatkamalla paleoruokavalion nauttimista sallimalla kaikki sen piiriin kuuluvat ravintoaineet. Mikäli kehon rasvaprosentti pyrkii uudelleen kasvamaan, voidaan ruokavalion hiilihydraattimääriä säätelemällä pitää tilanne kurissa. Yleensä tämä ei edes ole tarpeellista, mikäli henkilö vain nauttii paleoravintoa siten kuin pitää.

Itse laihduin aikoinaan kolmessa ensimmäisessä viikossa noin viisi kiloa. Tämän jälkeen laihtuminen tasoittui, siten että puolessa vuodessa olin kaiken kaikkiaan laihtunut 17.5 kiloa. Henkilöt joilla siis on ylipainoa, polttavat rasvaansa takuuvarmasti siirryttyään paleolle. Toisaalta jos ylipainoa ei ole, ei laihtumistakaan yleensä tapahdu. Poikkeuksia viime mainitun suhteen myös on, ja kyseiselle kehotyypille saattaakin olla eduksi syödä ajoittain myös kokojyväleipää, puuroa tms.

Paleoravintoon siirryttäessä ja hiilihydraatteja kartettaessa ihminen siirtyy tietyn ajan jälkeen ketoosiin. Tämä on siis suoraa seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisen alkuvaiheessa. Ketoosin tunnistaa tyypillisestä, imelänhajuisesta hengityksestä. (Ketoainetuotannossa syntyy vähäisiä määriä asetonia, joka vesiliukoisena poistuu mm. haihtumalla keuhkojen kautta.) Ketoosin alkupäivinä ihminen saattaa kokea olonsa hyvin väsyneeksi ja nuutuneeksi, mutta noin viikon kuluttua ketoosin alusta hyvin pirteäksi ja energiseksi. Tämä johtuu siitä, että aivot käyttävät ketoaineita ravintolähteenään mieluummin kuin glukoosia. Aivojen koko glukoosintarvetta ei voi kuitenkaan korvata ketoaineilla, ja maksa tuottaakin sekä ravinnon että omien varastorasvojensa glyserolista sekä ravinnon aminohapoista glukoosia glukoneogeneesillä. Maksan glukoneogeneesin tuotantokyky riittää kaikkiin elämälle välttämättömiin aina pakollisiin glukoosin tarpeisiin.

 

 

PALEORAVINTO JA VASTA-ALKAJAN ASENNE

Päätettyäsi kokeilla paleoravintoa, tee jonkinlainen suunnitelma siitä miten aiot ruokavaliota vaihtaa. Tee suunnitelmasi realistiseksi, äläkä tavoittele heti alkuun mahdottomia. Mikäli tarpeellista, siirry paleoravintoon vaikka vain vähitellen. Toisaalta, noudata orjallisesti tekemiäsi suunnitelmia varsinkin alkuvaiheessa, sillä muutoin myönteiset tulokset voivat jäädä saavuttamatta.

Kannattaa myös muistaa, että ei pidä liian yksisilmäisesti luottaa vain yhteen “juttuun”, vaan olla kaiken aikaa valmis kyseenalaistamaan noudattamiaan ruokailutapoja ja -tottumuksia. Tähän liittyy ennakkoluuloton tiedonhankinta eri lähteistä, sekä muiden ihmisten mielipiteiden kuuntelu. Tällainen terve itsekritiikki ja kyseenalaistamisen perinne luonnehtii paleoruokailijoiden sekä paleoravintotutkijoiden asennetta aiheeseensa. Kyseessä on loppujen lopuksi poikkitieteellinen ja yleensä varsin viimeaikaisiin tutkimuksiin perustuva näkemys ihmiselle soveliaasta ravinnosta, jota tulee tarkistaa uudelleen aina kun tietämyksemme näistä asioista uusien tutkimustulosten myötä tarkentuu. Ja vaikka paleoruokailijat ja -tutkijat ovat kokemusteni mukaan terveen kriittistä väkeä, löytyy heidänkin joukostaan populääriin ja pinnalliseen tapaan paleoravinnon puolesta argumentoivia henkilöitä.

Ole siis kriittinen! Kokeile ja kuuntele kehoasi ja mieltäsi, sekä käy tarkistuttamassa terveydentilasi lääkärillä säännöllisesti.

 

 

ESIMERKKEJÄ PALEORUOKAILUN HELPPOUDESTA

Perunamuusin korvike

– höyrytä kukkakaalia sopivan kypsäksi
– laita tavara kippoon ja soseuta
– lisää hieman suolaa ja loraus hyvää öljyä
– soseuta vielä hieman ja sekoita
– tarjoile

Nutzy Reindeer A Go-Go

– paista pannulla hyvälaatuisen öljyn kera pakasteannos poronkäristyslihaa (lihat pannulle jäisenä)
– sörki lihoja astalolla niin että ohuet siivut irtoavat toisistaan ja paistuvat parahultaisen tasaisesti
– lisää hyppysellinen ruususuolaa
– kaada lihojen sekaan puoli pussia pinjan siemeniä
– paista kunnes lihat ovat rapakoita ja siemenet paahtuneita
– lisää hieman rouhittua mustapippuria
– kaada lautaselle, iske sivuun puoli ruukullista lehtipersiljaa
– tarjoile kylmän kraanaveden kera
– muuta määrä isommaksi jos nälkä on kovempi tai naapuri oven takana

Party Mix

– paista 250 g naudan paistijauhelihaa hyvälaatuisen öljyn kera
– riko sekaan 2 onnellista kananmunaa
– sekoita ajoittain huolella (väliaikoina huoletta)
– lisää hyppysellinen ruususuolaa ja murskattua mustapippuria
– paista kunnes sekä liha että muna ovat rapsakoita
– kaada astiaan ja iske kylkeen karkeasti revittyä ruukkusalaattia
– tarjoile puristetulla sitruunanmehulla terästetyn kylmän kraanaveden kera
– tuplaa annos jos joku toinenkin haluaa

Mansikkapelto

– sekoita huolella purkillinen kookoskermaa ja puoli pussia sulaneita pakastemansikoita
– käytä sauva- tai tehosekoitinta jos haluat oikein tasaisen plörön
– annostele tavara kuppeihin tai kippoihin
– asettele valmiit herkut pakastimeen
– tarjoile noin 15 min kuluttua
– jos annokset ovat jäätyneet kokonaan (olet siis tehnyt hommia etukäteen), ota ne pihalle noin 15 min ennen tarjoilua
– saman voi tehdä minkä hyvänsä hedelmän kera (mustikkapaikka, banaanihalkio, älä pure mun ananasta, el carambole jne.)

Avokadokatkarapusalsa (raakaresepti, kiitos HW)

– 1 avokado
– 1 luomumuna
– 200 gr katkaravun pyrstöjä
– 50 gr ahventa tai muuta kalafilettä
– 1 murskattu valkosipulin kynsi
– mustapippurirouhetta
– kaikki aineet sekoitetaan teholeikkurissa hienoksi, ei kuitenkaan muusiksi
– suola tulee katkaravuista sillä niitä saa ostaa vain suolattuna

Liha-snack (raakaresepti, kiitos HW)

– pakasta tai jäädytä naudan ulko- tai sisäpaistia
– leikkaa jäätyneestä lihasta terävällä veitsellä aivan ohuita siivuja
– hakkaa tai kauli siivut erittäin ohuiksi
– ripottele päälle muutama tippa oliiviöljyä, sitruunamehia, yrttisuolaa ja mustapippurirouhetta
– anna seistä jääkaapissa muutama tunti
– herkuttele

Vericoctail (raakaresepti, kiitos HW)

– lantraa naudanverta ja vettä fifty-fifty
– juo

Hanni Wienkoop on todennut, että “Maistuu ei-miltään, vaikka sisältää paljon rautaa, jodia, seleeniä, hyviä rasvoja (EPA ja DHA) ja A-vitamiinia. Ulkonäöltään identtinen punaviinin kanssa.” (Verta saa ostaa ainakin K-marketeista pakastettuna.)

Raaka maksa (raakaresepti)

– syö naudan tai riistaeläimen maksa raakana, seurassa jolle myös tarjoilet (näin et syö maksaa liikaa)
– hörppää välillä vettä

 

 

VAROITUKSIA

En ole koulutettu ravintotieteen tai lääketieteen ammattilainen. Näin ollen kaikkeen sanomaani tulee suhtautua terveellä kritiikillä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että yksilöiden aineenvaihdunnan, sisäerityksen, ruoansulatuksen ja ylipäätään terveydentilan välillä on tavatonta vaihtelua niin perimän kuin elämäntapojenkin myötä. Jos siis olet kiinnostunut paleoruokavaliosta, ole ennakkoluuloton ja kokeile – hanki tietoa ja innostu! Pyydä kuitenkin lääkäriltäsi vähintään pieni verenkuva ja muut keskeiset arvot, sekä neuvottele hänen kanssaan mikäli sairastat diabetestä, sydän- tai verisuonitautia, tai muuta kroonista sairautta.

Oltuasi paleolla puoli vuotta olet todennäköisesti laihtunut ihannemittoihin (kts. netistä sydänliiton painoindeksit), tunnet itsesi energiseksi ja terveeksi, sekä olet ärsyttänyt ystäviäsi ja perhettäsi ihmeellisillä ruokavouhotuksillasi. Tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan! Ja jos paleo jostain syystä ei tuntunut hyvältä, muotoile itsellesi järkevästi ja analyyttisesti parempi ruokavalio. Vaikkapa jokin paleon muunnos.

6 Comments leave one →
  1. infowars permalink
    February 15, 2012 20:44

    Kaikki luomuttomat tuotantoeläimet Suomessa ruokitaan geenimanipuloidulla rehulla, joten raakamaito ei ole terveellistä, koska se ei ole luomua. Kummallista, että tästä ei puhuta missään mediassa. Kaupassa pitäisi siis myydä LUOMU RAAKAMAITOA.

    Geenimanipuloidusta ruoasta:
    http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=79

    http://www.huffingtonpost.com/2010/01/12/monsantos-gmo-corn-linked_n_420365.html

    http://www.naturalnews.com/025287.html

    Kaikissa eläinkokeissa eläimet ovat saaneet kasvaimia, syöpää, tulleet hedelmättömiksi geenimanipuloidulla ruoalla jne. Googlettakaa, niin lisää löytyy.

  2. Vegetar permalink
    May 14, 2010 14:21

    Olen ruokavalioltani vegaani, mutta olen hirveän kiinnostunut tästä kivikautisesta ruokavaliosta. Voiko sitä soveltaa vegaaniseen ruokavalioon? Vegaanithan syövät runsaasti täysjyväviljaa, josta saavat noin puolet päivittäisestä proteiinitarpeestaan. Loput proteiinit tulevat palkokasveista, pähkinöistä, sekä teollisesti valmistetusta tofusta, tempehistä, soijarouheesta ja paljon gluteiinia sisältävästä seitanista. Jos en halua ruokavaliooni eiäinkunnan tuotteita, paleodietin toteutus tuntuu melko vaikealta. Kun viljat ja liha sekä korkealle jalostetut tuotteet poistetaan vegaanin ruokavaliosta, niin jäljelle jää pelkät kasvikset:D. Jos palkokasveja ei saanut käyttää, niin proteiinitarpeiden tyydyttäminen käy melkein jo työstä.

    • May 21, 2010 13:52

      Olet oikeassa, että vegaani-paleo on mahdoton ajatus. Jos kuitenkin sallii tietyt maitotuotteet ja harrastaa hapattamista, ollaan jo oman käsitykseni mukaan terveellisemmällä pohjalla…

      Idea yllä on se, että raakamaitoa ja hapanmaitotuotteita nauttimalla saa rasvoja ja proteiinia, jolloin paine viljan suurkulutukseen vähenee. Vaikka maito ei sinänsä paleoon kuulu, ovat varsinkin raakamaito ja hapanmaitotuotteet se terveellisempi vaihtoehto.

      Erilaisten vilja- ja muiden kasvien hapattaminen pilkkoo ns. fytiinejä, jolloin ne eivät enää hidasta kivennäisaineiden imeytymistä niin voimakkaasti. Näin päästään mm. viljojenkin osalta terveellisempään vaihtoehtoon.

      • Sofia permalink
        April 12, 2016 13:45

        Tämä on erittäin vanha keskustelu, mutta satuin lukemaan, ja haluan jakaa täällä päivitettyä tietoa niille, jotka ovat kiinnostuneet vegaani-paleo ruokailusta.
        Itse olen ollut tiukalla paleo-vegaani (aka. Pegan) ruokavaliolla, ei mitään viljoja (ei edes sitä quinoaa sun muita mitkä jotkut luokittelevat pegan-ruokavalioissa sallituiksi), ei tofua/tempeäh sun muita, ei prosessoitua ruokaa jne, enkä edes tiennyt olevani paleo linjalla ennen kuin joku siitä mainitsi, että “Sähän syöt ku paleossa!”. Tutkin asiaa ja tottahan tuo, söin ja syön edelleen vegaani-paleosti. Ainoa ero paleoon on se, että minä kyllä laskin varsinkin alussa, että proteiinia tulee päivässä tarpeeksi, koska treenaan. Ei ollut mitään ongelmaa.
        Pähkinät, siemenet, kasvikset (pinaatti, parsakaali, jne), spirulina, hampunsiemenet, idut…lista on loputon proteiinilähteistä vegaanina, ja paleona! Aivan on täysin toteutettavissa, eikä ole mikään harvinainen näiden kahden ruokavalion sekoitus!🙂

  3. March 15, 2010 13:43

    Tätä on pitänyt kommentoida jo ajasaikaa sitten. Vasta nyt muistin.

    Se, mikä paleossa on varmasti hyvä asia, on se, että tässä tulee esiin myös oman viitseliäisyyden ja kehon hyväksi käyttö ravinnonhankinnassa: sienestys, marjastus, villivihannesten keruu luonnosta ja älyn käyttö kauppapuodissa.

    Sekä tietenkin mielikuvituksen käyttäminen, kun pohtii, miten ja mitä ihminen aikanaan söi täällä kylmässä Pohjolassa?! Päästäänkin siihen, että talviaikaan, eritoten keväällä riistan ja kalan osuus on ollut suurempi kuin kesällä ja syksyllä. Talvella varmasti syötiin myös kuivattua ravintoa marjojen, sienien ja mainitsemieni villivihannesten muodossa. Siemeniä ja pähkinöitä oli helppo säilyttää sekä takuulla käytettiin hunajaakin jossain määrin.

    Muinaisen ihmisen makutottumukset ovat takuulla olleet aivan erilaiset kuin nykymakeitten suitten viehtymykset. Hapanta syötiin mielellään vielä viisikymmentä vuotta sitten.

    -Massu, joka alkaa soveltamaan itselleen paleoruokaa! Vaikka teknisavusteisesti.🙂

    • March 15, 2010 23:24

      Kiitos kommentista! Olet ihan oikeassa, että ennenmuinoin oli paleoravinnon lisäksi myös paleoliikunta ja paleopohdinta. Kaikki ruoka tuli jumpattua luonnosta, ja siinä samassa piti myös ajatella. Toista se on nykyisin, kun pahimmillaan ajetaan marketin kautta kotisohvalle löhöämään, isketään pitsaslaissi suupieleen ja laitetaan aivot nollille uusimpien visailujen äärellä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: