Skip to content

Viikon puu: siperian lehtikuusi

April 29, 2010

Siperian lehtikuusi (Larix sibirica) eroaa ulkomuodoltaan muista kotimaisista puulajeista helposti. Parhaita tuntomerkkejä ovat neulasmaiset lehdet, jotka muuttuvat syksyllä vihreistä kellertäviksi ja varisevat talveksi maahan. Siperian lehtikuusen eroittaa parhaiten muista lehtikuusista käpyjen erilaisuudesta. Levinneisyys Suomessa rajoittuu yksittäisiin pienialaisiin metsiköihin. Esiintymisalue ylettyy kuitenkin Etelä-Suomesta aina Lapin tuntureille asti. Levinneisyys maapallolla käsittää Koillis-Venäjän ja Läntisen siperian.

Järeäksi suorarunkoiseksi puustoksi kasvaakseen siperian lehtikuusi vaatii ravinteikkaan ja valoisan kasvuympäristön. Siperian lehtikuusi menestyy myös karuilla ja vuoristoisissa kasvuolosuhteissa, mutta tällöin sen kasvu on hidasta. Vuotuiselle kasvurytmille on tyypillistä pitkäjaksoinen kasvuaika, jolloin Siperian lehtikuusen kasvu jakautuu poikkeuksellisesti tasan kevät- ja kesäpuun välillä.

Puuaineen sisältämät suuret hartsi- ja uuteainemäärät aiheuttavat ongelmia teollisuuden käytössä ja siitä johtuen Siperian lehtikuusen metsätaloudellinen käyttö on suhteellisen vähäistä. Sen sijaan muu käyttö on huomattavasti laajempaa. Siperian lehtikuusi puolustaa asemaansa erityisesti puun käytön erikoistarkoituksissa, varsinkin maa- ja vesirakentamisessa.

Puulajille on ominaista suorarunkoisuus ja heikot hauraat oksat. Täysikasvuisilla puilla rungon kuori kehittyy usein paksuksi syväuurteiseksi uurre- tai kilpikaarnaksi. Neulaset ovat litteitä, pehmeitä ja 2 – 3.5 cm:n pituisia. Yläpinnaltaan neulaset ovat tummanvihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Neulaset ovat kinnittyneet pensselimäisinä kimppuina kääpiöversoihin ja kussakin kimpussa on n. 15 – 30 neulasta. Kävyt ovat soikeita, punaruskeita, 2.5 – 4.0 cm:n pituisia ja lyhytperäisiä.

Siperian lehtikuusella on syvälle maahan tunkeutuva juuristo, ja se ulottuu helposti 1.5 m:n syvyyteen. Alkukehitykselle on ominaista voimakkaasti kehittyvä paalujuuri, joka myöhemmin korvautuu runsashaaraisella sivujuurista muodostuneella syväjuuristolla. Kosteilla kasvupaikoilla ja levinneisyysalueensa pohjoisosissa Siperian lehtikuusi kasvattaa etupäässä pinnallisen juuriston. Keskimääräinen puun pituus vaihtelee kasvupaikan mukaan 10 m:stä 30 m:iin. Valoisuudella on hyvin merkittävä vaikutus Siperian lehtikuusen rungon ja latvuksen rakenteeseen.

Luonnontuhoista siperian lehtikuusella on poikkeuksellinen kestävyys metsäpaloja vastaan, mikä johtunee paksusta tyvikaarnasta ja kyvystä kasvattaa nopeasti palosta syntyneet haavat umpeen. Myrskynkestävyys on myös hyvä, mikä puolestaan johtunee syvälle maahan ulottuvasta juuristosta sekä lujatekoisesta rungosta. Siperian lehtikuusi soveltuu erinomaisen hyvin lumituhoalueiden metsitykseen, sillä lehtikuusethan pudottavat neulasensa talveksi. Tämän seurauksena latvukset eivät kerää lumimassoja samaan tapaan kuin muut havupuut. Siperian lehtikuusi ei ole myöskään kovin hallanarka.

Siperian lehtikuusi on erittäin kestävä lahoa vastaan. Maahan kaatunut puu saattaa säilyä vahingoittumattomana jopa vuosikymmenen ajan. Lahonkestävyys perustuu pihkaisuuden ohella sydänpuun sekä kesäpuun poikkeuksellisen suureen osuuteen.

Puuaine on suhteellisen raskasta ja ilmakuivan puun ominaispaino on keskimäärin 640 kg/m3. Suuresta ominaispainosta johtuen puu ui vedessä hyvin syvällä (vasta kaadetun puun ominaispaino 850 – 920 kg/m3). Siperian lehtikuusen puuaineen tunnusomaisia merkkejä ovat voimakkaasti kehittyneet sydän- ja kesäpuuosa. Sydänpuu eroittuu punaisenruskeana jyrkästi vaaleasta, ruskeaan vivahtavasta mantopuusta. Sydänpuun osuus lisääntyy iän myötä siten, että sen osuus on n. 75 % 100 -vuotisissa puissa. Vuosiluston kesä- ja kevätpuuosan välinen raja on selvästi eroitettavissa. Kesäpuu on ominaisuuksiltaa lujaa ja sen osuus vaihtelee 30 – 50 %:iin. Puulajille tyypillinen lujuus ja raskaus johtuukin pääasiassa juuri kesäpuuosuuden keskimääräistä suuremmasta osuudesta.

Puulajin keskeisimpiä teknillisiä ominaísuuksia on sen suuri kestävyys kosteuden ja kuivuuden vaihteluille. Puuaines on hyvin lahonkestävää ja on osittain juuri tästä syystä hyvin arvostettua. Lahonkestävyydelle merkityksellistä on puun sisältämien uuteaineiden, kuten pihkapitoisuuden määrä ja laatu. Siperian lehtikuusen lahonkestävyys paranee myöhemmällä iällä sydänpuun kehityksen myötä. Siperian lehtikuusta on pidetty vaikeasti kuivatettavana, koska väärin suoritettu kuivaus aiheuttaa vääristymiä ja halkeilua. Kieroutuminen ja syrjävääryys vähenevät etäisyyden kasvaessa ytimestä.

Siperian lehtikuusella ei ole vastaavanlaisia kulttuurisia perinteitä Suomessa kuten muilla puulajeilla. Se on vierasperäinen puulaji, joka on yrittänyt vakiinnuttaa asemaansa viimeisen 150 -vuoden ajan Suomalaisissa metsissä.

Lähde: Metsäekologian laitos

No comments yet

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: