Skip to content

Kun pyhä uhrataan rahalle

June 23, 2010

Hämeenlinnassa sijaitsee kuppiensa määrän osalta Suomen suurin uhrikivi eli ns. kuppikivi. Kivi on saanut olla paikallaan ehkä tuhatkin vuotta, mutta nyt viereisen autoliikkeen laajentumis-suunnitelmat ovat johtaneet käsittämättömään ja muinaismuistolaki huomioon ottaen luonteeltaan hyvin harvinaiseen kajoamislupaan.

Maapalloamme tuhoavaan öljyperustaiseen teknologiaan pohjaava asennevamma on nyt tavoittanut maassamme uuden arveluttavan lakipisteen. Hetkellisen voitontavoittelun myötä ikiaikaisen kulttuuriperintömme erästä pysyvintä osaa edustava pyhä uhrikivi aiotaan siirtää kylmästi muualle. Nähtyäni asiasta YLE:n verkkouutisen, en voinut uskoa silmiäni! Miten tämä on mahdollista? Kuten suomenuskoisten Taivaannaula ry:n blogissa todetaan: “Suomen suurimman uhrikiven siirtäminen sen alkuperäiseltä paikalta olisi pyhänhäväistys, jota voisi verrata keskiaikaisen puukirkon siirtämiseen uuden automarketin tieltä.

Selailtuani verkkoa enemmän huomasin ilokseni etten ole yksin. YLEn alkuperäisen jutun lukijakommentit olivat kanssani 99 prosenttisesti samoilla linjoilla, ja ei aikaakaan kun verkossa ja aamuteeveessä uutisoitiin siirtoaikeen aiheuttamasta laajasta suuttumuksesta! Facebookin helmoihin perustettiin saman tien myös uhrikiven siirtoa vastustava kansalaisliike, jolla tätä kirjoitettaessa on jo liki 400 jäsentä. Myös muualla aiheesta kirjoitettiin napakkaan tyyliin.

Siirtopäätöksen takana olleet tahot mitä ilmeisimmin yllätettiin sosiaalisen median keinoin perusteellisesti, sillä hyvin nopeasti YLEn verkkouutisissa kerrottiin miten asiaa “harkitaan vielä“. Tilanne ei kuitenkaan ole millään muotoa ohi, joten kehoitan kaikkia asiasta tuohtuneita ihmisiä liittymään em. Facebook -ryhmään. Lisäksi toivon kaikilta aktiivisuutta ja osallistumista suunnitteilla olevaan mielenilmaisuun, joka pidetään ao. uhrikiven luona myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Museovirasto näkee maamme kuppikivet esihistoriallisina ja historiallisina muinaisjäännöksinä, mutta suomenuskoiselle kyse on muustakin kuin korvaamattomasta kulttuuriperinnöstä. Kuppikivet ovat meille monelle nimittäin osa arkista uskontoelämää, joihin liittyy elävää rituaali- ja uhritoimintaa, sekä pyhän kokemista. Eikö tätäkin maamme laki tavalla tai toisella suojele?

Entä missä kulkee yhteisen ja yksityisen edun raja ja miten ne voidaan erottaa toisistaan? Onko osakkeenomistajille maallista vaurautta tahkoava mutta samalla ihmisiä työllistävä suuryritys vapaa miltei kaikista rajoitteista kilpailuedun nimissä? Kykeneekö valtio erottamaan lainkaan rajojensa sisällä kukoistavia (uus)uskonnollisia liikkeitä ja jos kykenee, välittääkö se niistä millään tavoin? Pitääkö kaiken olla aina rekisteröity, kirjoihin laitettu ja verolle pakotettu?

Tämä maa on minun ja siihen kuuluvat uhrikivet jotka eivät liiku sijoiltaan tuumaakaan. Rakentakoon peltilehmiä kaitsevat lasivitriininsä vaikka ao. kiven ympärille, kunhan se pysyy paikoillaan ja sille taataan vapaa pääsy ympäri vuorokauden. Ymmärrän näet, että maailma on muuttuva paikka ja kauppoja rakennetaan kunnes aikakausien tuulet pyyhkivät ne tomuna pois. Maailmassa tulee kuitenkin olla myös jotain pysyvämpää, josta rauhoitetut muinaiset uhrikivet ovat maassamme eräs harvinainen esimerkki. Ainakin tähän asti.

4 Comments leave one →
  1. June 25, 2010 13:47

    millä hakusanalla facebookista ryhmän löytää?

    • June 25, 2010 22:36

      “Uhrikivien puolesta!” Se on siellä ´causes´ -sovelluksen puolella.🙂

  2. June 24, 2010 14:31

    Moi, sosiaalisessa mediassa tarjoiltiin mm. Museoviraston vastaus kyselyyn aiheesta, kiinnostavaa luettavaa kaikenkaikkiaan:
    http://www.qaiku.com/channels/show/Historia/view/0efa12c87e5811df964d636ad914746c746c/#qaiku_e7c4747c7e5811dfb131c511cc5445434543

    • June 26, 2010 12:29

      Erittäin hyvä ja asiallinen vastaus Museovirastolta kaiken kaikkiaan. Schultz on myös tuttu arkeologi ja arvostan häntä suuresti.

      Käytännössä viranomaistahot ovat ottaneet tässä asiassa miltei kaikki asiat huomioon, unohtaen kuitenkin uskontoon liittyvät seikat sekä ´kansan tunteet´. Myös tiedottaminen on ollut syystä tai toisesta huonoa, mistä herää kysymys median roolista tässä asiassa.

      Arkeologiaa opiskelleena ymmärrän muinaistutkijan / viranomaisen näkökulman tässä asiassa. Toisaalta suomenuskoisena en hyväksy siirtoa periaatteessa. Jos kuitenkin asiassa olisi heti otettu huomioon myös suomenuskoisten tarpeet, olisi siirrosta voitu neuvotella hyvissä ajoin ja aivan eri pohjalta kuin mitä nyt on julkisuudessa aiheesta kirjoiteltu. Tai sitten koko siirtoasia olisi voitu yhteistuumin unohtaa.

      Asiaa hankaloittaa se, että suomenuskoiset eivät toistaiseksi ole rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta . Tavallaan uhrikiviasia korostaa kasvavaa tarvetta tehdä suomenusko tutummaksi viranomaisille.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: